Makaan selälläni jumppamatolla, nostan käteni ilmaan,
käsivarsi lähellä kasvojani tunnen kuinka ihoni tuoksuu miehelle.
Pidän vatasalihakset tiukkona ja hymyilen muistoille,
kehoni liikkuu itsestään, niinkuin miehenkin seurassa.
Suussa tupakan, miehen ja juuston makujen suloinen sekoitus,
loistan ja hymyilen, en voi olla nauramatta onneani.

Maailmaan mahtuu niin paljon pahaa
Minunkin maailmani on täynnä sitä;
pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta,
ilkeyttä, pettymyksiä ja kurjuutta.

Maailmaan mahtuu myös paljon hyvää
Meidän kaikkien maailmassa on
iloa, onnistumisia, itsevarmuutta,
onnea, hurmosta ja rakkautta.

Ilman pettymyksiä ei ole onnistumisia,
ilman surua ei ole onnea, eikä
ilman pelkoa ole ( Read more... )

Hääpäivä. Lauantai 6. elokuuta alkoi ulkoisesti aurinkoisena ja meillä sisällä jännityksestä sähköisenä. Heräsin hyvissä ajoin ennen kampaajalle ja meikkiin lähtöä. Pakkasin mukaan pullollisen champanjaa ja lasit, siskoni toi tuoreita mansikoita. Hemmotteluaamiainen, jos olisi kyennyt keskittymään ja nauttimaan. Valitettavasti siinä jännityksessä ( Read more... )

Olen aina ollut aika tunteellinen ja itkuherkkä. Harvoin itken ilosta, mutta mieleni pahoitan todella helposti ja silloin kyyneleitä on vaikea pidätellä. Ilon kyyneleet on tietysti ne parhaat kyyneleet -niitäkin olen vuodattanut, mutta silloin olen todella onnelinen! Uudet kengät tai aurinkoinen kesäpäivä eivät vielä tuo onnenkyyneleitä poskille. ( Read more... )

Perjantai 13 on yleensä onnenpäivä. Kolmetoista ylipäätään on onnenluku. Tänään joku kyllä mättää. Painelin herätyskellon torkkunappia puoltoista tuntia. Sitten se lopetti torkkuherätykset ja minä jatkoin vielä hetken unia, kunnes Gi-gi tuli ystävällisesti tökkimään mut hereille. Myöhästyin bussista, jolla olisin ehtinyt töihin vielä ennen ysiä. ( Read more... )

En usko loputtomaan onneen ja auvoon,
jatkuva auringonpaiste kuihduttaa kaiken elävän,
päivittäinen sade huuhtoo ravinteet ja hukuttaa lopulta uimataitoisenkin.
Ihmisellä on juuret, mutta ihmistä ei ole luotu juurtuumaan.
Tulee syksy, pohjolan luonto on kauneimmillaan
-kunnes kaikki hukkuu koleaan harmauteen.
Katson lintuparvia ja mietin, jälleen kerran ( Read more... )

Olin ihan taivaallisessa hieronnassa. Toivottavasti tuo Juha hieroo jatkossakin, olen ihan haltioissani. Olo on hieno. Sade sää ei enää harmita. Laukut on kasassa ja hetken päästä lähdetään kohti länsisatamaa.