Ei vielä oikeestaan ole edes kaamos. Ei jatkuvaa pimeyttä, tylsiä ilmoja tai mitään miksi pitäisi masentua. Mutta nyt eletään niitä päiviä ja viikkoja, jotka viimevuonna olivat viimeisiä yhteisiä - sairauden ja sairaalan täyttämiä. Irrallaan kaikesta todellisuudesta. Tuntuu että nytkin leijun jollain tavalla irrallaan kaikesta todellisesta, omassa ( Read more... )

Yhtenä hetkenä leijun pilvissä rakkaudesta elämään, tunninpäästä itken ahdistuneena kun tulostin ei suostu toimimaan. Yhä useammin joudun turvautumaan pilleriin valkoiseen pysyäkseni järjissäni ja jaksaakseni tätä elämää. Aiempinakin vuosina on ollut vaikeaa mutta aina olen kuitenkin ponnistellut enkä vaipunut synkkyyteen. Se iskee pahiten keväällä ( Read more... )

Mutta niinhän se menee. Jokaisessa meissä asuu hyvä ja paha. Kaikilla meillä on kaikki tunteet, kaikki voimavarat, kaikki mahdollisuudet ja on meistä itsestä kiinni miten me niitä käytämme. Asia ei tietenkään ole ihan näin simppeli ja iisi, mutta se on fakta ja perusta. Siitä pitäisi lähteä liikkelle. Hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, kaikki ( Read more... )