On niin vaikea hyväksyä, että kaikki se paha on itsestä lähtöisin

Apr 08, 2009 13:04

Mutta niinhän se menee. Jokaisessa meissä asuu hyvä ja paha. Kaikilla meillä on kaikki tunteet, kaikki voimavarat, kaikki mahdollisuudet ja on meistä itsestä kiinni miten me niitä käytämme. Asia ei tietenkään ole ihan näin simppeli ja iisi, mutta se on fakta ja perusta. Siitä pitäisi lähteä liikkelle. Hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, kaikki tunteet ja ajatukset sisältävänä kokonaisuutena. Sitten mietittävä mihin niistä on tyytyväinen, mitä tahtoisi voimistaa ja mitä heikentää. Jokaisella on myös varmasti omat keinonsa vaikuttaa itseensä. Kaikilla on voimaa muutokseen, kunhan itse uskoo itseensä. Tämä on ehkä se vaikein paikka. On niin helppoa olla heikko. Alistua. Pelätä. Masentua. Masentuminen on kaikkein pahinta. Ei silloin löydä sitä sisäistä voimaa ajatella järkevästi, syrjäyttää pelkoja ja nousta rohkeasti kohtaamaan haasteita. Ei silloin ole voimaa yhtään mihinkään.
Mutta meillä on valinnan vapaus. Vapaus valita miten haluamme elämämme viettää, miten toimimme ja mitä tunteita toimintamme meissä herättää. Kun jatkuvasti ahdistaa, pitää ehkä miettiä voisiko asiat tehdä toisin ja näin välttyä ahdistukselta. Väsyneenä ei vaan jaksa kuin hokea "mistä mä saan voimaa siihen?" -silloin tuntuu niin turhalta kuulla, että se voima on kyllä sinussa... Vaikka se onkin totuus.

En usko että tämä on mikään helppo tai nopea prosessi. Ajatusmaailmani ja mieleni on kasvanut kokoikäni niin kovin kieroon, että sen suoristaminen vie varmasti aikansa. Uskon silti että se kannattaa. Helpointa toki olisi, kun voisi aloittaa kokonaan alusta. Totaalinen muistinmenetys, aivojen nollaus, kaiken uudelleen opiskelu. Vai olisiko sekään helppoa? Silloin saattaisin vaan toistaa samat virheet. On helpompi ottaa virheistä opiksi, kun ne on kerran kokenut ja kärsinyt. Siihen kai lastenkasvatuskin pääosin perustuu. Muutos pitäisi olla riittävän hellää ollakseen tehokasta. Miten se käytännössä toimii, en tiedä...

Nyt kuitenkin kuuntelen itseäni, otan elämän iisisti, nautin lomasta, olen jo huomisenkin lomalla, sillä tämä alkuviikko on tuntunut jo ihan riittävän rankalle. Melkein viikon pääsiäisloma. Illalla tiedossa bileet. Tytöt tulee nesin meille; tehdään ruokaa, valmistaudutaan, pelataan. Sitä ennen haen hakiksen kauppahallista äidille gluteenitonta mämmiä. Tilasin sitä pari rasiallista, kun ei se ole syönyt mämmiä vuosikymmeniin. Haaveillut vain... no nyt saa ja jos edelleen tykkää niin täst'edes joka pääsiäinen. 

voimavarat, lepo, valinnan vapaus, masennus

Previous post Next post
Up