Pyjamabileet a'la Juhannusaatto @ Helsinki
Olihan hieman erilainen juhannus kuin yleensä. Juhannusaatonaatto meni sänkynpohjalla täristen, nukkuen ja pahoinvoiden. Juhannusaattona olo oli entistä heikompi eikä vesikään tahtonut pysyä sisällä, joten suuntasimme terveyskeskuksen päivystykseen saadakseni jotain selkoa ja helpotusta olotilaan. En jaksanut vaihtaa sen kummemmin vaatteita, kun kuitenkin hurautimme kotiovelta sairaalanovelle taksin kyydissä, eli lähdin ruudullisessa flanellipyjamassani liikenteeseen. Ainakin olo oli vaatteissa mukavampi kuin kiristävissä farkuissa tms..
Lääkäri ei mitään ihmeitä pystynyt tekemään eikä labratuloksista selvinnyt mitään vakavaa -mikä on tietysti hyvä asia! Sain kuitenkin pahoinvointilääkkeitä, joiden avulla vesi ja mehu alkoivat pysyä sisällä ja sitä myöten olo hieman helpottumaan ja piristymään. Lopulta aloimme jo suunnata kohti ruokapaikkaa, sillä pahoinvoinnin väistyessä nälkä alkoi nostaa päätään. Olin kuitenkin syönyt edellisen kerran yli puolitoista vuorokautta aikaisemmin. Kävelin Meilahdesta apteekin kautta töölöntorille pyjamassani kenenkään sen kummemmin kummastelematta. Hyppäsimme töölössä taksiin ja hurautimme Brahenkentän luokse Zorbakseen, joka oli harvoja avoimia ravintolota juhannusaattona.
Ravintolassakin vaatetukseni häiritsi lähinnä itseäni. Kukaan muu ei siihen sen enempää näyttänyt kiinnittävän huomiota, mutta ehkä ulkona ollessa takki ja huivi tekivät asusta neutraalimman ja sisällä ravintolassa olo tuntui hieman turhan alastomalta pelkässä pyjamassa.. Oli se silti hupaisa fiilis, jota en ihan hevillä unohda! Ja täytyy myöntää, että omalla tavallaan rento ja mukava! Nauroinkin, että lanseeraan tässä uutta katumuotia, kohta kaikki kulkevat pyjamat päällä kaupungilla. Olenkin koittanut ehdottaa, että seuraavat teemabileet baarissa voisi olla pyjamabileet -olisi kiva tanssia ja fiilistellä rennoissa vetimissä ilman asunvalintastressiä... (tosin niihin bileisiin pukisin kyllä rintsikat pyjaman alle, se oli ehkä se vaivaannuttavin asia, joka sai oloni ravintolassa tuntumaan alastomalta..).
Illalla, kun käytiin katsomassa juhannuskokkoa tokoinrannassa puin kyllä verkkarit. Silloin tosin ilmakin alkoi olla viileämpi eikä pelkässä pyjamassa olisi enään tarennutkaan!
Lääkäri ei mitään ihmeitä pystynyt tekemään eikä labratuloksista selvinnyt mitään vakavaa -mikä on tietysti hyvä asia! Sain kuitenkin pahoinvointilääkkeitä, joiden avulla vesi ja mehu alkoivat pysyä sisällä ja sitä myöten olo hieman helpottumaan ja piristymään. Lopulta aloimme jo suunnata kohti ruokapaikkaa, sillä pahoinvoinnin väistyessä nälkä alkoi nostaa päätään. Olin kuitenkin syönyt edellisen kerran yli puolitoista vuorokautta aikaisemmin. Kävelin Meilahdesta apteekin kautta töölöntorille pyjamassani kenenkään sen kummemmin kummastelematta. Hyppäsimme töölössä taksiin ja hurautimme Brahenkentän luokse Zorbakseen, joka oli harvoja avoimia ravintolota juhannusaattona.
Ravintolassakin vaatetukseni häiritsi lähinnä itseäni. Kukaan muu ei siihen sen enempää näyttänyt kiinnittävän huomiota, mutta ehkä ulkona ollessa takki ja huivi tekivät asusta neutraalimman ja sisällä ravintolassa olo tuntui hieman turhan alastomalta pelkässä pyjamassa.. Oli se silti hupaisa fiilis, jota en ihan hevillä unohda! Ja täytyy myöntää, että omalla tavallaan rento ja mukava! Nauroinkin, että lanseeraan tässä uutta katumuotia, kohta kaikki kulkevat pyjamat päällä kaupungilla. Olenkin koittanut ehdottaa, että seuraavat teemabileet baarissa voisi olla pyjamabileet -olisi kiva tanssia ja fiilistellä rennoissa vetimissä ilman asunvalintastressiä... (tosin niihin bileisiin pukisin kyllä rintsikat pyjaman alle, se oli ehkä se vaivaannuttavin asia, joka sai oloni ravintolassa tuntumaan alastomalta..).
Illalla, kun käytiin katsomassa juhannuskokkoa tokoinrannassa puin kyllä verkkarit. Silloin tosin ilmakin alkoi olla viileämpi eikä pelkässä pyjamassa olisi enään tarennutkaan!