Ensimmäinen
Kesä on alkanut! Eilen otin kesälätsän käyttöön, se on palvellut uskollisesti jo vuodesta 2007 enkä haluu luopua siitä koskaan! Paras hattu ikinä -ja se kuuluu kesään. Ei tarvii välttämättä aurinkolaseja, ei tartte miettiä hiusten pesua ja laittamista eikä pelätä auringonpistosta. Kesäfiilis alkoi tietysti aurinkoisesta säästä ja yhteisestä vapaapäivästä. Pakattiin vähän evästä ja juomaa reppuun ja lähdettiin ulos pelaamaan kesän ensimmäinen ulkokimble!
Käyskenneltyämme tokoinrannassa merituulta nuuskien ja lokkeja kuunnellen, kävimme murkinoimassa ja suuntasimme ystäväporukan seuraan viettämään kesän ensimmäistä puistopäivää. No, jos tarkkoja ollaan, olimme josafatinkallioilla mutta onhan sekin puistoaluetta. Kesä on totisesti alkanut. Aurinkoa, ystäviä ja ulkoilmaa! Seuraa ja yllätyksiä riitti koko illaksi. Kävellessämme vaasankatua kotiinpäin heilui kallionhovin ikkunassa tuttu söpö rastapää -pakkohan sitä oli piipahtaa hetkeksi ystäväpariskunnan pöytään kuulumisia vaihtamaan. Oli hauska sattuma kuulla heidän avioituvan vain pari viikkoa meidän jälkeemme. Myös kihlasormukset olivat aika saman näköiset ja kuinollakkaa ne oli hankittu samasta paikastakin kuin meidän!
Jatkettiin matkaa ja pistäydyttiin ennen kotia vielä iltakoulussa, jossa tapasin miehen exän ensimmäistä kertaa -todellakin yllättäen ja sattumalta. Hieman harmittaa, että kohtaaminen tapahtui pitkän kesäpäivän jälkeen silloin, kun olin ehkä enemmän huppelissa kuin ikinä... Enhän mä kännissä ole muutakuin normaaliakin puheliampi, hölmömpi ja energisempi, mutta just sen seurauksena olen tietysti mennyt esittelemään sormustani ja kertomaan tulevista häistämme -lämäytin vaan kaiken päin naamaa pahaa aavistamattomalle lauantai illan viettäjälle. Ei kovin kohteliasta eikä kaunista. Selvinpäin osaan sentään käyttää harkintaani hieman paremmin.
Antamani ensivaikutelma tuskin oli kovinkaan kummoinen, mutta miehen ja exän välit on sellaiset ettei meistäkään kai tarvii tulla mitään bestiksiä ts. tuskin tullaan kovinkaan paljoa toisiamme tapaamaan. Mikä sinänsä on harmi, mielelläni tutustuisin uusiin ihmisiin ja etenkin kaikkiin, jotka jollain tapaa liittyvät omaan tai rakkaimpieni elämään.
Käyskenneltyämme tokoinrannassa merituulta nuuskien ja lokkeja kuunnellen, kävimme murkinoimassa ja suuntasimme ystäväporukan seuraan viettämään kesän ensimmäistä puistopäivää. No, jos tarkkoja ollaan, olimme josafatinkallioilla mutta onhan sekin puistoaluetta. Kesä on totisesti alkanut. Aurinkoa, ystäviä ja ulkoilmaa! Seuraa ja yllätyksiä riitti koko illaksi. Kävellessämme vaasankatua kotiinpäin heilui kallionhovin ikkunassa tuttu söpö rastapää -pakkohan sitä oli piipahtaa hetkeksi ystäväpariskunnan pöytään kuulumisia vaihtamaan. Oli hauska sattuma kuulla heidän avioituvan vain pari viikkoa meidän jälkeemme. Myös kihlasormukset olivat aika saman näköiset ja kuinollakkaa ne oli hankittu samasta paikastakin kuin meidän!
Jatkettiin matkaa ja pistäydyttiin ennen kotia vielä iltakoulussa, jossa tapasin miehen exän ensimmäistä kertaa -todellakin yllättäen ja sattumalta. Hieman harmittaa, että kohtaaminen tapahtui pitkän kesäpäivän jälkeen silloin, kun olin ehkä enemmän huppelissa kuin ikinä... Enhän mä kännissä ole muutakuin normaaliakin puheliampi, hölmömpi ja energisempi, mutta just sen seurauksena olen tietysti mennyt esittelemään sormustani ja kertomaan tulevista häistämme -lämäytin vaan kaiken päin naamaa pahaa aavistamattomalle lauantai illan viettäjälle. Ei kovin kohteliasta eikä kaunista. Selvinpäin osaan sentään käyttää harkintaani hieman paremmin.
Antamani ensivaikutelma tuskin oli kovinkaan kummoinen, mutta miehen ja exän välit on sellaiset ettei meistäkään kai tarvii tulla mitään bestiksiä ts. tuskin tullaan kovinkaan paljoa toisiamme tapaamaan. Mikä sinänsä on harmi, mielelläni tutustuisin uusiin ihmisiin ja etenkin kaikkiin, jotka jollain tapaa liittyvät omaan tai rakkaimpieni elämään.