suomalaista karkkia
Lomailu ja joutenolo, ah. Ei tarvitse aamuisin herätä aikaisin eikä käivisinkään tehdä mitään, jos ei halua. Esimerkiksi perjantaina kun kysyivät, että haluanko lauantaina lähteä jonkun minulle ihan tuntemattoma pop-bändin keikalle, niin osasin jopa kieltäytyä niin, että uskoivat. Vetosin siihen, että aion tehdä rästihommia pois lomaviikon alta, ja se on ilmeisesti hyväksyttävä syy. Ja kun lähtökin olisi ollut jo alkuiltapäivästä, niin illan konrestissa olemisen sijaan touhuun olisi mennyt käytännössä koko päivä. Olisihan se voinut olla hieno elämys, mutta niin oli iltapäivään asti nukkuminen ja oma aikakin. Ehti lukea kaikkien seuraamieni blogien päivitykset ja pestä pyykkiä. Ja kun sunnuntaille oli joka tapauksessa ohjelmaa.
Käytiin nimittäin porukalla lounaalla, leffassa, shoppailemassa ja päivällisellä, eli "päivä kaupungilla". Se on ihan uskomatonta, mikä muodonmuutos näille tapahtuu, kun ovat lähdösä näyttäytymään johonkin. Trendivaatteet, pitkät jotenkin somasti silmiltä pois olevat hiukset, silmiä korostava ja suurentava meikki, piilarit lasien sijaan... Itse tunnen välillä oloni ihan jätkäksi, kun kaupungille lähtöä varten vaihdan ehkä puhtaan paidan. Mutta oli mukavaa: ruoka oli hyvää, leffa ihan okei, ja shoppailukin tuotti tulosta (t-paita ja kirja. Englanninkielisiä ei ole ihan helppo löytää).
Maanantaina oikeasti yritin naputella jotain vanhoja väkivaltatyön tehtäviä uusiksi (kun kerta lähdeviitteet piti korjata ja näin etätyönä se ei ole ihan helppoa) ja pestä pyykkiä. Unohduin myös katolle lukemaan ja kun huomasin ajan kuluneen paetessani yllättäen alkaneen rankkasateen tieltä olivat jalkani jo palaneet. Eivät pahasti, mutta vähän kuumottivat ja olivat punaiset. No, saavatpahan vähän väriä pintaansa, mokomat kalmakoivet. Päivän kallistuessa illaksi aloin jo ajatella, että voisin kai syödä jotain, kun ovelle koputettiin. Palmy ja pari muuta olivat tulleet kysymää, olenko jo syönyt päivällistä, ja kun kerta en, niin haluaisinko tulla puolen tunnin päästä heidän kanssaan syömään heidän huoneeseensa, kun olivat kerta kokkaamassa. Tämä vähän hämmästytti, silä olin käynyt huoneessa aiemminkin eikä siellä mielestäni ollut mitään, millä kokata. Oli sittenkin: sähkökattila, ja sehän riittää. Ruuaksi oli sukia, eli keittoa, johon laitetaan oman maun mukaan vihanneksia, sieniä, lihaa, mereneläviä, nuudeleita... ja sekaan hämmennellään kananmuna. Hyvää, tämä on oikeasti yksi suosikkiruuistani täällä ja nyt sitä oli tarjola ihan todella paljon.
Jälkiruokaa syödessä (erinnäisiä pieniä ja todella makeita perinteisiä thai-leivoksia) tuli puheeksi erilaiset makutottumukset ja atuin muistamaan, että minullahan on paketillinen salmiakkia huoneessa. Kipaisin hakemassa sen ja tarjosin jokaiselle kertoan, että ovat henkilökohtaisia suosikkejani (ja näytteeksi söin pari). Siinä oli yhtäkkiä 8 suutaan pyyhkivää ja ihan millä tahansa salmiakin makua peittää yrttävää tyttöä ja 1 poika. Salmiakin syöttäminnen ulkomaalaisille on klassikko, jolle nauroin mitä makeimmin. Näillä ei ollut edes sanaa pahalle maulle, kun peritesesti kaiken on oltava täydellistä ja hyvää. ”So not delicious!” oli kai lähimmäksi elämystä päsevä kuvaus. :D Eivät ottaneet pahalla, ovathan laittaneet minutkin maistamaan ties mitä (aluksi liian tulisia juttuja, ja sen jälkeen vaan puhtaasti outoja... niin kuin lämmin jauheliha-purkka). Olisi tosin pitänyt tajuta ottaa kamera mukaan, sillä ilmeet olivat korvaamattomia. Onneksi Youtubesta löytyy jonkun tämän tajuneen video aiheesta.
Käytiin nimittäin porukalla lounaalla, leffassa, shoppailemassa ja päivällisellä, eli "päivä kaupungilla". Se on ihan uskomatonta, mikä muodonmuutos näille tapahtuu, kun ovat lähdösä näyttäytymään johonkin. Trendivaatteet, pitkät jotenkin somasti silmiltä pois olevat hiukset, silmiä korostava ja suurentava meikki, piilarit lasien sijaan... Itse tunnen välillä oloni ihan jätkäksi, kun kaupungille lähtöä varten vaihdan ehkä puhtaan paidan. Mutta oli mukavaa: ruoka oli hyvää, leffa ihan okei, ja shoppailukin tuotti tulosta (t-paita ja kirja. Englanninkielisiä ei ole ihan helppo löytää).
Maanantaina oikeasti yritin naputella jotain vanhoja väkivaltatyön tehtäviä uusiksi (kun kerta lähdeviitteet piti korjata ja näin etätyönä se ei ole ihan helppoa) ja pestä pyykkiä. Unohduin myös katolle lukemaan ja kun huomasin ajan kuluneen paetessani yllättäen alkaneen rankkasateen tieltä olivat jalkani jo palaneet. Eivät pahasti, mutta vähän kuumottivat ja olivat punaiset. No, saavatpahan vähän väriä pintaansa, mokomat kalmakoivet. Päivän kallistuessa illaksi aloin jo ajatella, että voisin kai syödä jotain, kun ovelle koputettiin. Palmy ja pari muuta olivat tulleet kysymää, olenko jo syönyt päivällistä, ja kun kerta en, niin haluaisinko tulla puolen tunnin päästä heidän kanssaan syömään heidän huoneeseensa, kun olivat kerta kokkaamassa. Tämä vähän hämmästytti, silä olin käynyt huoneessa aiemminkin eikä siellä mielestäni ollut mitään, millä kokata. Oli sittenkin: sähkökattila, ja sehän riittää. Ruuaksi oli sukia, eli keittoa, johon laitetaan oman maun mukaan vihanneksia, sieniä, lihaa, mereneläviä, nuudeleita... ja sekaan hämmennellään kananmuna. Hyvää, tämä on oikeasti yksi suosikkiruuistani täällä ja nyt sitä oli tarjola ihan todella paljon.
Jälkiruokaa syödessä (erinnäisiä pieniä ja todella makeita perinteisiä thai-leivoksia) tuli puheeksi erilaiset makutottumukset ja atuin muistamaan, että minullahan on paketillinen salmiakkia huoneessa. Kipaisin hakemassa sen ja tarjosin jokaiselle kertoan, että ovat henkilökohtaisia suosikkejani (ja näytteeksi söin pari). Siinä oli yhtäkkiä 8 suutaan pyyhkivää ja ihan millä tahansa salmiakin makua peittää yrttävää tyttöä ja 1 poika. Salmiakin syöttäminnen ulkomaalaisille on klassikko, jolle nauroin mitä makeimmin. Näillä ei ollut edes sanaa pahalle maulle, kun peritesesti kaiken on oltava täydellistä ja hyvää. ”So not delicious!” oli kai lähimmäksi elämystä päsevä kuvaus. :D Eivät ottaneet pahalla, ovathan laittaneet minutkin maistamaan ties mitä (aluksi liian tulisia juttuja, ja sen jälkeen vaan puhtaasti outoja... niin kuin lämmin jauheliha-purkka). Olisi tosin pitänyt tajuta ottaa kamera mukaan, sillä ilmeet olivat korvaamattomia. Onneksi Youtubesta löytyy jonkun tämän tajuneen video aiheesta.
Click to view