Aasialainen hyppykuppa
Flunssa. Jee. Ei tullut odotetusti ensimmäisinä viikkoina, joten ehdin jo luulla etten mitään paikallista nuhaa saisikaan. Tulihan se sieltä kuitenkin, oikein lomaviikolle. Tietysti. Lomallahan ne ahkerat opiskelijat ja hyvät työntekijät sairastaa. Maanantai-iltana alkoi ja jatkuvasti olo tutuu menevän kehnommaksi. Kaikki tuntuu niin vaikealta, kun on kipeä. Olisi edes reilusti kuumetta, niin tää menis joskus ohitsekin. Mutta ei, aina vaan alilämpöä. Siinä 35:n hujakoilla mennään, vuorokaudenajasta riippuen joitakin kymmenyksiä yli tai alle.
Kirjeitä kotimaasta on tullut nyt kaksi, molemmat ovat saaneet aikaiseksi itkun. (Olette musut ihania, kun jaksoitte laittaa oikeita kirjeitä. ♥) Kipeily yhdisttettynä koti-ikävään ja salmiakin loppumiseen on saanut aikaan sen, että olen kovin kovin tunneherkällä päällä. Illalla varmaan katson Happy feet ykkösen ja kakkosen, ja itken vähän lisää.
Päivittäiset päänsäryt eivät ole loppuneet, joten ei se sittenkään tainnut olla sitä kofeiinista vierottautumista. Itseasiassa alan olla niin turtunut tuohon jomotukseen, että huomaan sen vain jos se on tavallista kovempaa, tai kun pysähdyn ja kysyn itseltäni "särkeekö tänään päätä?" - ja ainahan sitä särkee. Joten jippii, liekö ilmasto mulle sopimaton tai jotain, mene ja tiedä. Pystyn elämää asian kanssa.
Tieto ei kulje. Sain eilen kuulla yhdeltä oppilaalat, että minun pitäisi ilmeisesti olla viikonloppuna osallistumassa johonkin vaihtari-aktiviteettiin. Kuitenkaan kukaan opettajista, joiden kanssa olen ollut tekemisissä (edes se, joka vastaa minusta) ei ole asiasta mitään puhunut. En edes tiedä, miten asiasta kysyisin, kun tuo kiertotietä saatu "tieto" oli niin epämääräsitä. Ehkä vaan taas vaikeilen keskenäni ja toivon, että asiat selviävät.
Kirjeitä kotimaasta on tullut nyt kaksi, molemmat ovat saaneet aikaiseksi itkun. (Olette musut ihania, kun jaksoitte laittaa oikeita kirjeitä. ♥) Kipeily yhdisttettynä koti-ikävään ja salmiakin loppumiseen on saanut aikaan sen, että olen kovin kovin tunneherkällä päällä. Illalla varmaan katson Happy feet ykkösen ja kakkosen, ja itken vähän lisää.
Päivittäiset päänsäryt eivät ole loppuneet, joten ei se sittenkään tainnut olla sitä kofeiinista vierottautumista. Itseasiassa alan olla niin turtunut tuohon jomotukseen, että huomaan sen vain jos se on tavallista kovempaa, tai kun pysähdyn ja kysyn itseltäni "särkeekö tänään päätä?" - ja ainahan sitä särkee. Joten jippii, liekö ilmasto mulle sopimaton tai jotain, mene ja tiedä. Pystyn elämää asian kanssa.
Tieto ei kulje. Sain eilen kuulla yhdeltä oppilaalat, että minun pitäisi ilmeisesti olla viikonloppuna osallistumassa johonkin vaihtari-aktiviteettiin. Kuitenkaan kukaan opettajista, joiden kanssa olen ollut tekemisissä (edes se, joka vastaa minusta) ei ole asiasta mitään puhunut. En edes tiedä, miten asiasta kysyisin, kun tuo kiertotietä saatu "tieto" oli niin epämääräsitä. Ehkä vaan taas vaikeilen keskenäni ja toivon, että asiat selviävät.