"Så går hela veckan, alla dagar och år./ Jag går med min lie, och jag plöjer och sår."
Tommy Körberg: "Fattig bonddräng"
Kyllä minä vielä hengissä olen, vaikka kovin hiljaisesti olen ollutkin. Olen pakertanut kandintutkielman tutkimussuunnitelman kanssa niska limassa, nähkääs. Eilen sain vihdoin ja viimein esiteltyä sen proseminaariryhmälle (inkl. våran Calle), ja saamani palautteen (ja vinkkien, jei!) perusteella osaan ehkä lähteä hakemaan tietoa ja jopa kirjoittamaan tutkielmaani! Naputtelen siitä (ehkäkaimahdollisesti) illemmalla enemmän kraschlandningin puolelle.
Julkisestikin voisi kai sanoa, että sain maanantaina diagnoosin, joka oli paljon positiivisempi, optimistisempi jne. kuin olisin osannut googlailujeni perusteella odottaa. :) (Niin ja hei, kiitos kommenteista, kaveriotukset. En ole saanut vastattua niihin, enkä paljoa muuta osaisi sanoakaan kuin kiittää, siispä kollektiivikiitos. KIITOS!) Uusi pääkin on ihan mukava: enää en säikähdä joka kerta, kun kävelen peilin ohi. :D Ei siitä sen enempää.
Jokunen ilta sitten sylkäisin suustani suunnilleen seuraavankaltaisen virkkeen: "Det går inte att glömma när man [har] varit i Stockholm på sommaren och kär." Oma kielikorvani tuomitsi och-rakenteen hieman hankalaksi ja tönköksi, joten aloin metsästää tapaa ilmaista sama ajatus (mahdollisimman samoin sanoin) sujuvammin. Itse tapaan soveltaa ruotsin adverbien järjestelyyn englannista tuttua SPOTPA-sääntöä (subjekti + predikaatti + objekti + tapa + paikka + aika). Päteehän tuo joissain määrin myös ruotsin päälauseiden sanajärjestykseen noin niin kuin yleensäkin, mutta ei nyt aleta keskustella siitä. Tällä periaatteella em. sivulause vääntyisi muotoon: "när man [har] varit kär i Stockholm på sommaren."
Joko arvaatte ongelmani?
Niinpä niin. Rakenteena "vara kär i ngn/ngt" tarkoittaa 'olla rakastunut johonkin'. Tässä tapauksessa esimerkkilauseemme siis kääntyisi (ainakin näin kontekstista irrotettuna) kahdella eri tavalla, joista ensimmäisessä (ts. siinä, jota puhehetkellä hain) on oltu rakastuneena kesällä Tukholmassa, kun taas toisessa (ts. siinä, miten sen luult. kontekstia tuntemattomana itse lukisin) on oltu rakastuneina Tukholmaan kesällä.
Puhetilanteessahan ero on helppo tehdä, mutta kirjoitettuna (ja tosiaan erityisesti alkuperäisestä kontekstista irrallaan) kaunis rakenteeni on monitulkintaisuudestaan johtuen suorastaan epäkelpo. Katkeroiduin syvästi (syvemmin!) ruotsin kielioppia kohtaan. ;(
Taidanpa jatkaa kielinörtteilyä, kun kerran aloitinkin. Useammankin otuksen (nordistin ja normaalin ihmisen) kanssa on tullut pohdittua tiettyjen suomenkielisten sanojen etymologiaa. Suosituimpana tutkimus- l. arvailukohteena on tietty ollut sana hurri, jonka alkuperäksi enemmistö on veikannut ruotsin "Hurra!"-huudahdusta. Minäpä otin tänään itseäni vihdoin ja viimein niskasta kiinni ja metsästin kirjastosta kasan suomen etymologisia sanakirjoja. Tässäpä siis Tiinan vastaus kysymyksiinne ja teorioihinne hurttien ja hurraata huutelevien hurrien yhteyttä (det finns ju en koppling!) koskien.
Vastaus on naputeltu kamalalla kiireellä ylös SKS:n julkaisemasta teoksesta Suomen sanojen alkuperä. Tarkempi lähdeviittaus sitaatin jälkeen, pieni lista (minulle) oudommista lyhenteistä cutin alla niinikään sitaatin jälkeen. Mahdolliset kieli- ja kirjoitusvirheet ovat hyvinkin mahdollisia em. kiireellisyydestä johtuen. Ne suotakoon anteeksi.
"hurri¹ (paik. Häme Savo KarjKann, yl. Pkarj), rinn. hurrikas, hurrikka, hurilas 'jk karvainen (koira, kissa, lammas, susi; parta, turkki, vaate) / etw. Haariges, Wolliges (Hund, Katze, Schaf, Wolf; Bart, Pelz, Stoff, Kleidungsstück)', partahurri (mies) karvahurri (esim. karvalakki), (kuusen) hurrikas 'tiheäoksainen kuusi' yms.; tähän yhteyteen voi kuulua myös hurri (Jusl 1745) 'vuohia ajettaessa käytetty kehotussana; vuohi' ~ kaE (Suistamo Suojärvi) hurri 'karvainen ihminen t. eläin, suuri pellavakuontalo, huono t. karvainen vaate', hurrikas 'jouhista tehty kinnas'.
Deskr.-sävyinen sanue. Sen on otaksuttu olevan laajan levikin saanut slanginomainen sana ja pohjautuvan sanaan hurtta 'isokokoinen koira'; rakenteeltaan vrt. mörkö ~ mörri, pörrö ~ pörri (Gan 1786) 'susi', körri 'kummitus', (karva)turri jne., mutta hurri voi olla myöes viimeksi mainittujen -rri loppuisten sanojen mallin mukaan syntynyt deskr. muodoste, ei välttämättä hurtta sanan johdos. Ks. myös hurrikas.
Juslenius 1745 SSC 115 'vuohen kutsumahuuto' = 'vuohi'), Ojansuu Vir 1909 171 (hurri alk. ? 'vuohen kutsumahuuto'), A. Vilkuna Vir 1952 25, K. Vilkuna 1964 KV 44 140, Nirvi 1982 Suomi 123:3 90-94 (hurri ← hurtta).
hurri² (nyk. melko yl., alk. Pohjanm) 'suomenruotsalainen / Finnlandschwede', (et. Pohjanm; rinn. hurrikas 'kalakauppaa harjoittava, kiertelevä rannikon ruotsinkielinen' (Gan 1786 >>kaikkia ruotsalaisten pitäjien, Lapväärtin ja Närpiön ruotsalaisia, jotka tuovat kalaa, kutsutaan nimellä Hurrit l. hurri>>)
joko hurrikas sanan ekspressiivistynyttä käyttöä, lähtökohtana lähinnä merkitys 'ensikertalainen' tai (ehkä ainakin ositt., kenties ns. kansanetym.) nr:ssa tavallisten ilmaisten hur, huru 'kuinka, miten' (mm. kysyttäessä selvennystä, kun ei ole kuullut t. ymmärtänyt sanottua) ja hör du, murt. hörru 'kuules, kuuletko' pohjalta syntynyt slangisana.
Koskimies Valvoja 1891 4 (~ nr hurra 'hurrata'; kansanetym.), Ojansuu Vir 1909 171 (hurri 'rantaruotsalainen' ~ 'vuohi'), Juvas 1931 SST 188 ('ensikertalainen, outo' ~ 'ruotsalainen'), Karsten 1934 FmS 2 130 (~ nr hurra), Kiparsky Vir 1947 358 (~ nr huru, hörru, hördu), A. Vilkuna Vir 1952 22-30 (~ 'vuohi' ~ 'kalakauppias, joka vaihtoi kalaa viljaan' ~ 'ruotsalainen'), Andersson 1953 Budkavlen 32 64-78 (yhtyy A. Vilkunaan), Nissilä Vir 1954 268 (~ nr hur), Nirvi 1982 Suomi 123:3 94-96 ('suomenruotsalainen' ~ hurrikas 'morsiussavun kerääjä').
hurrikas (Eurén 1860); Peräp Länsip) 'ensikertalainen, outo vieras; karsikkopuu t. merkki, joka on tehty ensikertalaisen (mieli)vieraan kunniaksi / fremd, neu; erstmaliger Gast; zu Ehren eines solchen Gastes entästeter Baum', hurrikka, hurri (KSm PSavo KPPohjanm; Lönnr 1874 myös hurrikas 'kestitettävä anelija, joka pyyteli nuottamiehiltä kaloja ja tarjosi vastalahjaksi kahvia t. viinaksia; almunanoja, kiertelevä vaihtokaupan tekijä, kaupustelija; (harv. KSm) morsiussavun kerääjä', käydä, kulkea hurrikkaana, hurrikkaassa, hurrikassa 'kierrellä pyytelemässä ruoka- t. tarveaineita tarjoten palkkioksi kestitystä t. jotain halpaa tavaraa', hurrittaa, hurrikoida 'id.; juosta kyliä' (sm > lpLu hurrēk 'puuhun hakattu merkki, joka osoittaa missä tie kulkee').
Sanueen alkuperä hämärähkö. Sen pohjana on katsottu olevan hurri¹ 'vuohi' t. 'karvainen olio' ja on oletettu merkityksen kehitystä > '(halv.) vasta-alkaja, ensikertalainen' > 'vieras, outo' (~ 'vieraalle tehty karsikkopuu') ~ 'vaihtokaupan harjoittaja' jne. Toisaalta sanue on liitetty avioliittotermistöön: hurri (johd. sanasta hurtta) alk. 'susi' ~ 'kulkukoira' >> 'sulhaseksi pyrkivä' > 'morsiusavun keruussa kulkeva sulhanen'; hurri 'kosija, sulhanen' sanan feminiiniseksi vastakohdaksi olisi syntynyt hurrikas, 'avioon lupautunut tyttö, avioksi tavoiteltava nainen, morsiusavun kerääjänainen'; samantapainen merkityksen kehtiys on ollut susi sanalla ja sen johdoksilla Karjalankannaksella ja Inkerissä.
Juvas 1931 SST 188 (hurrikas 'ensikertalainen' ~'karsikko' ~ 'vieras, outo'), Fossenius 1951 Majgren 140 ('karvainen'), A. Vilkuna Vir 1952 22-30 ('vuohi'), Andersson 1953 Budkavlen 32 ('vuohi'), Talve 1960 KV 40 271-73 ('karvainen' ~ 'karsikko'), K. Vilkuna 1964 KV 44 140 ('vuohi'), Nirvi 1982 Suomi 123:3 11-23 (susi hääsanastossa), 90-94 (~ hurri, hurrikas)."
(Lähde: Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja. 1:A-K. 1992. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.)
kaE - eteläkarja(n kieli)
lpLu - luulajanlappi
KPPohjanm - Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa?
KSm - Keski-Suomi (murrealue)
KV - Kalevalaseuran Vuosikirja. Helsinki 1921-.
sm - suomi
SSC - Suomalaisen Sana-Lugun Coetus. Jumalan awulla, Suurella työllä, pitkällä ajalla, monen neuwolla, Suomen Kielen Cunniaxi, Coottu Daniel Jusleniuxelda. Stockholm.
nr - nykyruotsi
Vir - Virittäjä. Kotikielen Seuran aikakauslehti. Porvoo 1883, 1886. Helsinki 1897-.
Ja nyt kun se tuli selväksi, tämä tyttö lähtee koettamaan onneaan (ja koettelemaan lompakkoaan) hulluille päiville. Hui!
Kyllä minä vielä hengissä olen, vaikka kovin hiljaisesti olen ollutkin. Olen pakertanut kandintutkielman tutkimussuunnitelman kanssa niska limassa, nähkääs. Eilen sain vihdoin ja viimein esiteltyä sen proseminaariryhmälle (inkl. våran Calle), ja saamani palautteen (ja vinkkien, jei!) perusteella osaan ehkä lähteä hakemaan tietoa ja jopa kirjoittamaan tutkielmaani! Naputtelen siitä (ehkäkaimahdollisesti) illemmalla enemmän kraschlandningin puolelle.
Julkisestikin voisi kai sanoa, että sain maanantaina diagnoosin, joka oli paljon positiivisempi, optimistisempi jne. kuin olisin osannut googlailujeni perusteella odottaa. :) (Niin ja hei, kiitos kommenteista, kaveriotukset. En ole saanut vastattua niihin, enkä paljoa muuta osaisi sanoakaan kuin kiittää, siispä kollektiivikiitos. KIITOS!) Uusi pääkin on ihan mukava: enää en säikähdä joka kerta, kun kävelen peilin ohi. :D Ei siitä sen enempää.
Jokunen ilta sitten sylkäisin suustani suunnilleen seuraavankaltaisen virkkeen: "Det går inte att glömma när man [har] varit i Stockholm på sommaren och kär." Oma kielikorvani tuomitsi och-rakenteen hieman hankalaksi ja tönköksi, joten aloin metsästää tapaa ilmaista sama ajatus (mahdollisimman samoin sanoin) sujuvammin. Itse tapaan soveltaa ruotsin adverbien järjestelyyn englannista tuttua SPOTPA-sääntöä (subjekti + predikaatti + objekti + tapa + paikka + aika). Päteehän tuo joissain määrin myös ruotsin päälauseiden sanajärjestykseen noin niin kuin yleensäkin, mutta ei nyt aleta keskustella siitä. Tällä periaatteella em. sivulause vääntyisi muotoon: "när man [har] varit kär i Stockholm på sommaren."
Joko arvaatte ongelmani?
Niinpä niin. Rakenteena "vara kär i ngn/ngt" tarkoittaa 'olla rakastunut johonkin'. Tässä tapauksessa esimerkkilauseemme siis kääntyisi (ainakin näin kontekstista irrotettuna) kahdella eri tavalla, joista ensimmäisessä (ts. siinä, jota puhehetkellä hain) on oltu rakastuneena kesällä Tukholmassa, kun taas toisessa (ts. siinä, miten sen luult. kontekstia tuntemattomana itse lukisin) on oltu rakastuneina Tukholmaan kesällä.
Puhetilanteessahan ero on helppo tehdä, mutta kirjoitettuna (ja tosiaan erityisesti alkuperäisestä kontekstista irrallaan) kaunis rakenteeni on monitulkintaisuudestaan johtuen suorastaan epäkelpo. Katkeroiduin syvästi (syvemmin!) ruotsin kielioppia kohtaan. ;(
Taidanpa jatkaa kielinörtteilyä, kun kerran aloitinkin. Useammankin otuksen (nordistin ja normaalin ihmisen) kanssa on tullut pohdittua tiettyjen suomenkielisten sanojen etymologiaa. Suosituimpana tutkimus- l. arvailukohteena on tietty ollut sana hurri, jonka alkuperäksi enemmistö on veikannut ruotsin "Hurra!"-huudahdusta. Minäpä otin tänään itseäni vihdoin ja viimein niskasta kiinni ja metsästin kirjastosta kasan suomen etymologisia sanakirjoja. Tässäpä siis Tiinan vastaus kysymyksiinne ja teorioihinne hurttien ja hurraata huutelevien hurrien yhteyttä (det finns ju en koppling!) koskien.
Vastaus on naputeltu kamalalla kiireellä ylös SKS:n julkaisemasta teoksesta Suomen sanojen alkuperä. Tarkempi lähdeviittaus sitaatin jälkeen, pieni lista (minulle) oudommista lyhenteistä cutin alla niinikään sitaatin jälkeen. Mahdolliset kieli- ja kirjoitusvirheet ovat hyvinkin mahdollisia em. kiireellisyydestä johtuen. Ne suotakoon anteeksi.
"hurri¹ (paik. Häme Savo KarjKann, yl. Pkarj), rinn. hurrikas, hurrikka, hurilas 'jk karvainen (koira, kissa, lammas, susi; parta, turkki, vaate) / etw. Haariges, Wolliges (Hund, Katze, Schaf, Wolf; Bart, Pelz, Stoff, Kleidungsstück)', partahurri (mies) karvahurri (esim. karvalakki), (kuusen) hurrikas 'tiheäoksainen kuusi' yms.; tähän yhteyteen voi kuulua myös hurri (Jusl 1745) 'vuohia ajettaessa käytetty kehotussana; vuohi' ~ kaE (Suistamo Suojärvi) hurri 'karvainen ihminen t. eläin, suuri pellavakuontalo, huono t. karvainen vaate', hurrikas 'jouhista tehty kinnas'.
Deskr.-sävyinen sanue. Sen on otaksuttu olevan laajan levikin saanut slanginomainen sana ja pohjautuvan sanaan hurtta 'isokokoinen koira'; rakenteeltaan vrt. mörkö ~ mörri, pörrö ~ pörri (Gan 1786) 'susi', körri 'kummitus', (karva)turri jne., mutta hurri voi olla myöes viimeksi mainittujen -rri loppuisten sanojen mallin mukaan syntynyt deskr. muodoste, ei välttämättä hurtta sanan johdos. Ks. myös hurrikas.
Juslenius 1745 SSC 115 'vuohen kutsumahuuto' = 'vuohi'), Ojansuu Vir 1909 171 (hurri alk. ? 'vuohen kutsumahuuto'), A. Vilkuna Vir 1952 25, K. Vilkuna 1964 KV 44 140, Nirvi 1982 Suomi 123:3 90-94 (hurri ← hurtta).
hurri² (nyk. melko yl., alk. Pohjanm) 'suomenruotsalainen / Finnlandschwede', (et. Pohjanm; rinn. hurrikas 'kalakauppaa harjoittava, kiertelevä rannikon ruotsinkielinen' (Gan 1786 >>kaikkia ruotsalaisten pitäjien, Lapväärtin ja Närpiön ruotsalaisia, jotka tuovat kalaa, kutsutaan nimellä Hurrit l. hurri>>)
joko hurrikas sanan ekspressiivistynyttä käyttöä, lähtökohtana lähinnä merkitys 'ensikertalainen' tai (ehkä ainakin ositt., kenties ns. kansanetym.) nr:ssa tavallisten ilmaisten hur, huru 'kuinka, miten' (mm. kysyttäessä selvennystä, kun ei ole kuullut t. ymmärtänyt sanottua) ja hör du, murt. hörru 'kuules, kuuletko' pohjalta syntynyt slangisana.
Koskimies Valvoja 1891 4 (~ nr hurra 'hurrata'; kansanetym.), Ojansuu Vir 1909 171 (hurri 'rantaruotsalainen' ~ 'vuohi'), Juvas 1931 SST 188 ('ensikertalainen, outo' ~ 'ruotsalainen'), Karsten 1934 FmS 2 130 (~ nr hurra), Kiparsky Vir 1947 358 (~ nr huru, hörru, hördu), A. Vilkuna Vir 1952 22-30 (~ 'vuohi' ~ 'kalakauppias, joka vaihtoi kalaa viljaan' ~ 'ruotsalainen'), Andersson 1953 Budkavlen 32 64-78 (yhtyy A. Vilkunaan), Nissilä Vir 1954 268 (~ nr hur), Nirvi 1982 Suomi 123:3 94-96 ('suomenruotsalainen' ~ hurrikas 'morsiussavun kerääjä').
hurrikas (Eurén 1860); Peräp Länsip) 'ensikertalainen, outo vieras; karsikkopuu t. merkki, joka on tehty ensikertalaisen (mieli)vieraan kunniaksi / fremd, neu; erstmaliger Gast; zu Ehren eines solchen Gastes entästeter Baum', hurrikka, hurri (KSm PSavo KPPohjanm; Lönnr 1874 myös hurrikas 'kestitettävä anelija, joka pyyteli nuottamiehiltä kaloja ja tarjosi vastalahjaksi kahvia t. viinaksia; almunanoja, kiertelevä vaihtokaupan tekijä, kaupustelija; (harv. KSm) morsiussavun kerääjä', käydä, kulkea hurrikkaana, hurrikkaassa, hurrikassa 'kierrellä pyytelemässä ruoka- t. tarveaineita tarjoten palkkioksi kestitystä t. jotain halpaa tavaraa', hurrittaa, hurrikoida 'id.; juosta kyliä' (sm > lpLu hurrēk 'puuhun hakattu merkki, joka osoittaa missä tie kulkee').
Sanueen alkuperä hämärähkö. Sen pohjana on katsottu olevan hurri¹ 'vuohi' t. 'karvainen olio' ja on oletettu merkityksen kehitystä > '(halv.) vasta-alkaja, ensikertalainen' > 'vieras, outo' (~ 'vieraalle tehty karsikkopuu') ~ 'vaihtokaupan harjoittaja' jne. Toisaalta sanue on liitetty avioliittotermistöön: hurri (johd. sanasta hurtta) alk. 'susi' ~ 'kulkukoira' >> 'sulhaseksi pyrkivä' > 'morsiusavun keruussa kulkeva sulhanen'; hurri 'kosija, sulhanen' sanan feminiiniseksi vastakohdaksi olisi syntynyt hurrikas, 'avioon lupautunut tyttö, avioksi tavoiteltava nainen, morsiusavun kerääjänainen'; samantapainen merkityksen kehtiys on ollut susi sanalla ja sen johdoksilla Karjalankannaksella ja Inkerissä.
Juvas 1931 SST 188 (hurrikas 'ensikertalainen' ~'karsikko' ~ 'vieras, outo'), Fossenius 1951 Majgren 140 ('karvainen'), A. Vilkuna Vir 1952 22-30 ('vuohi'), Andersson 1953 Budkavlen 32 ('vuohi'), Talve 1960 KV 40 271-73 ('karvainen' ~ 'karsikko'), K. Vilkuna 1964 KV 44 140 ('vuohi'), Nirvi 1982 Suomi 123:3 11-23 (susi hääsanastossa), 90-94 (~ hurri, hurrikas)."
(Lähde: Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja. 1:A-K. 1992. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.)
kaE - eteläkarja(n kieli)
lpLu - luulajanlappi
KPPohjanm - Keski- ja Pohjois-Pohjanmaa?
KSm - Keski-Suomi (murrealue)
KV - Kalevalaseuran Vuosikirja. Helsinki 1921-.
sm - suomi
SSC - Suomalaisen Sana-Lugun Coetus. Jumalan awulla, Suurella työllä, pitkällä ajalla, monen neuwolla, Suomen Kielen Cunniaxi, Coottu Daniel Jusleniuxelda. Stockholm.
nr - nykyruotsi
Vir - Virittäjä. Kotikielen Seuran aikakauslehti. Porvoo 1883, 1886. Helsinki 1897-.
Ja nyt kun se tuli selväksi, tämä tyttö lähtee koettamaan onneaan (ja koettelemaan lompakkoaan) hulluille päiville. Hui!