"Internetin avoin Wikiopisto haastaa kansalliset korkeakoulut"
Mainittu otsikko pysäytti minut eilen (28.1.) Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstan ääreen. Minusta jopa internetistä tutuilta provo-otsikoilta kuulostavaa kiteytystä kuitenkin lievennetään heti kirjoituksesta poimitulla lausahduksella "Vaikka ei olekaan luultavaa, että Wikiopisto korvaisi tulevaisuudessa korkeakouluja, tähän suuntaan kuitenkin liikutaan, arvioivat Juha Suoranta ja Tere Vadén." (Havaitsen muuten tässä mediasurkeuteni sanomalehtisanastoon ja -tietämykseen liittyen - luodaankohan esimerkiksi otsikko toimituksessa vai tuleeko se kirjoittajilta? Entä miksi kutsutaan suuremmalla fontilla painettua, tekstin keskelle taitettua aiheen esittelyosaa?) Juha Suoranta toimii Tampereen yliopistossa aikuiskasvatuksen professorina ja Tere Vadén hypermedian yliassistenttina, ja heiltä on näköjään vuoden alkajaisiksi ilmestynyt teos Wikiworld.
Suoranta ja Vadén kritisoivat nykykorkeakouluja esimerkiksi siitä, ettei digitaalisia oppimateriaaleja juuri käytetä. He kertovat esimerkiksi Berkeleyn yliopiston laittavan "jo kaikki äänitykset vapaasti saataville podcasteina ja luentosarjojensa videot YouTubeen." Minusta Moodlen tyyppinen palvelu riittää mainiosti luentotallenteiden säilytyspaikaksi, vaikka en toisaalta tiedä, olisiko siitä haittaa, että luennot olisivat aivan kaikkien nähtävillä. Suoranta ja Vadén mainitsevat tietoturvan, imagokysymysten sekä hierarkkisen linjaorganisaation estävän mm. blogien käytön eri koulutusasteilla. Nähtävästi ainakin Tampereen yliopiston kasvatustieteen laitos koettaa luoda tähän muutosta. Vai mahtaako tämä muutos näkyä ainoastaan yhden opettajan vetämillä kursseilla?
Suoranta ja Vadén ylistävät vapaata tiedonjakelua, mutta itse en kyllä pysty suhtautumaan asiaan täysin kritiikittömästi. Jos suunnittelisin ja toteuttaisin kurssin, joka päätyisi myös vapaana jakeluna verkkoon, niin seuraava kurssin pitäjä voisi näppärästi hoitaa suunnittelutyön "lainaamalla" minun matskujani. Okei, olisin toki jo saanut palkkani niiden suunnittelusta, mutta jos lainaava henkilö saa saman palkan ilman samaa työmäärää, niin johan alkaa ketuttaa. En toki ajattele elämän tärkeimmän asian olevan palkan, vaan ehkä aiheeseen liittyy myös tietynlainen mustasukkaisuus omastaan. Pohdin myös tätä blogia aloittaessani (opintokäyttöön siis), että miten suhtautuisin, jos joku kopioisi näitä materiaalejani. Eiväthän tekijänoikeudet koske vain taiteellista materiaalia (jota blogini siis luonnollisesti muuten edustaa.)
Toisaalta korkeakouluopintojen tietynlainen avoimuus on mielestäni kannatettavaa. Kirjallisuustieteessäkin on järjestetty kansainvälisiä seminaareja, joiden osallistumismaksut ovat opiskelijan saavuttamattomissa (puhutaan siis muutamasta sadasta eurosta). Esitelmiä ei saa mennä kuuntelemaan ilman osallistumismaksun maksamista. Tämä jos mikä kuulostaa puhtaalta elitismiltä. Vai voisiko joku kertoa, mihin kerätyt rahat käytetään? Olen nimittäin itsekin osallistunut pariin tieteelliseen seminaariin, joista toinen oli naistutkimuksen kansainvälinen konferenssi. Esitelmät ja työpajat olivat kaikille avoimia, eikä maksuja peritty puhujilta eikä yleisöltä. Osallistujista kaukaisin tuli Australiasta, muut olivat pääosin eurooppalaisia, joskin yhdysvaltalaisia oli myös mukana. Toisessa, suomalaisessa seminaarissa ei myöskään ollut pääsymaksuja, ja sitä myös mainostettiin opiskelijoille. Kummassakaan konferenssissa ei ollut valtaisaa yleisömenestystä, mikä oli mielestäni vähän harmillista. Olen aina luullut sen olevan pidemmän päälle ongelma, jos paperien (sallinette anglismin) pitäjät esittelevät juttujaan vain toisilleen. Ilmeisesti se olisikin tavoiteltava tila, mikäli tietyistä seminaarikäytännöistä voi jotakin päätellä. Tätä taustaa vasten Suorannan ja Vadénin ehdotuksia onkin virkistävää lukea.
Wikiopisto "perustuu teknisesti wikiin eli kaikille avoimeen ja muokattavissa olevaan tiedonhallintajärjestelmään -- Wikipedian tekemisellä tai Wikiopiston vapailla oppimateriaaleilla ei ole rahallista markkina-arvoa, vaikka niillä saattaa olla huikea käyttöarvo ja merkitys." Suoranta ja Vadén myös huomauttavat, ettei Wikiopiston (suomalainen versio on kuulemma juuri aloittanut toimintansa) "tarvitse olla alisteista taloudelle, kilpailukyvylle, työelämälle tai millekään muulle opiskelun ulkoiselle tavoitteelle." Minusta tuntuu, että tämän ja minun ymmärrykseni välille täytyisi etsiä se puuttuva rengas. Siis, opiskelijat tuottavat materiaalit ilmaiseksi? Kai Wikipediaa jotenkin tuntevana täytyisi luottaa siihen, että malli toimii, mutta jotenkin silti epäilyttää. En väitä, että kaikki auktoriteettien kirjoittamat oppikirjat olisivat hyviä saati korjaamattomia, mutta jotenkin mielivaltaiselta silti kuulostaa tutkimuksen siirtäminen vapaaehtoisvoimin toteutettavaksi. Olenko vain liian kriittinen? Nykyään tuntuu siltä, ettei Wikipediaakaan käytettäessä enää muisteta lähdekriittisyyttä. Sieltä saa nopeasti muka-valmiiksi pureskeltuja tiedonsiruja. Toki tutkimusmateriaalitkin ovat aina jonkun pureskelujäännöksiä (yäk) ja tulkintoja, mutta ainakin uudemmat tutkimukset toteavat sen ääneen - tutkijat positioivat itsensä. Voi tietysti olla, että pervotutkimuksen materiaaleja enimmälti lukeneena minulla on aiheesta liian ruusuinen kuva. Pelkään kuitenkin, että Wikiopistostakin tulisi putkinäköistävä pikemmin kuin laajakulmaobjektiivia suosiva oppimismenetelmä. Toki voin olla väärässäkin, ja ehkä sielläkin eri näkemykset kilpailisivat, ja peräti näkyvämmin kuin perinteisessä tiedemaailmassa. Kuitenkin jo Wikipedia tuo mieleeni esimerkkejä lähinnä vain sen väärästä käytöstä, esimerkiksi Jokelan tapauksen aikoihin Iltalehden tietolaatikon Pentti Linkolasta. Tietoruudussa sanottiin jotakuinkin, että "kannattaa vanhusten eliminointia vuodehoidon sijaan sekä ihmisten joukkotuhoamisleirejä." Lähde: Wikipedia. Suoranta ja Vadén ovat kuitenkin sitä mieltä, että "Wikipedia on osoittanut, että vapaaehtoistyö vapaiden sisältöjen tuottamisessa toimii. Tämä ei ollut yllätys --"
Suorannan ja Vadénin tekstissä on virkistävä poliittinen pohjavire (siis muukin kuin koulutuspoliittinen, mikäli niitä nyt voi erottaa toisistaan): "Kun kasvuideologian ja kilpailupolitiikan fyysiset rajat väistämättä tulevat vastaan, voivat Wikiopiston kaltaiset hankkeet paljastaa rajattomien henkisten voimavarojen mahdollisuudet. Markkinalogiikan ulkopuolella toimiva vapaa ja yhteistoiminnallinen tutkimus ja opetus voi olla hyvinkin jopa välttämätöntä, kun markkinatalouden aiheuttamaa kuunmaisemaa ryhdytään elävöittämään ja tekemään ihmisasuttavaksi." Kuulostaa suorastaan, ööh, romanttiselta? Kuin Coleridgen kuvaus kirjailijanerosta: "Sillä kuten totuus on itsensä valo ja todiste, joka havaitsee samalla sekä itsensä että sen, mikä on virheellistä, samoin poeettisen neron ennakkoehto on, että se vanhempain vaistolla erottaa omat jälkeläisensä vaihdokkaista --" (Biographia Literaria, 1817/1983, 83). Suorannan ja Vadénin tekstin sijoittaminen yhteiskuntapoliittisiin kehyksiin olisi kuitenkin toisen, laajemman entryn aihe.
Suoranta ja Vadén kritisoivat nykykorkeakouluja esimerkiksi siitä, ettei digitaalisia oppimateriaaleja juuri käytetä. He kertovat esimerkiksi Berkeleyn yliopiston laittavan "jo kaikki äänitykset vapaasti saataville podcasteina ja luentosarjojensa videot YouTubeen." Minusta Moodlen tyyppinen palvelu riittää mainiosti luentotallenteiden säilytyspaikaksi, vaikka en toisaalta tiedä, olisiko siitä haittaa, että luennot olisivat aivan kaikkien nähtävillä. Suoranta ja Vadén mainitsevat tietoturvan, imagokysymysten sekä hierarkkisen linjaorganisaation estävän mm. blogien käytön eri koulutusasteilla. Nähtävästi ainakin Tampereen yliopiston kasvatustieteen laitos koettaa luoda tähän muutosta. Vai mahtaako tämä muutos näkyä ainoastaan yhden opettajan vetämillä kursseilla?
Suoranta ja Vadén ylistävät vapaata tiedonjakelua, mutta itse en kyllä pysty suhtautumaan asiaan täysin kritiikittömästi. Jos suunnittelisin ja toteuttaisin kurssin, joka päätyisi myös vapaana jakeluna verkkoon, niin seuraava kurssin pitäjä voisi näppärästi hoitaa suunnittelutyön "lainaamalla" minun matskujani. Okei, olisin toki jo saanut palkkani niiden suunnittelusta, mutta jos lainaava henkilö saa saman palkan ilman samaa työmäärää, niin johan alkaa ketuttaa. En toki ajattele elämän tärkeimmän asian olevan palkan, vaan ehkä aiheeseen liittyy myös tietynlainen mustasukkaisuus omastaan. Pohdin myös tätä blogia aloittaessani (opintokäyttöön siis), että miten suhtautuisin, jos joku kopioisi näitä materiaalejani. Eiväthän tekijänoikeudet koske vain taiteellista materiaalia (jota blogini siis luonnollisesti muuten edustaa.)
Toisaalta korkeakouluopintojen tietynlainen avoimuus on mielestäni kannatettavaa. Kirjallisuustieteessäkin on järjestetty kansainvälisiä seminaareja, joiden osallistumismaksut ovat opiskelijan saavuttamattomissa (puhutaan siis muutamasta sadasta eurosta). Esitelmiä ei saa mennä kuuntelemaan ilman osallistumismaksun maksamista. Tämä jos mikä kuulostaa puhtaalta elitismiltä. Vai voisiko joku kertoa, mihin kerätyt rahat käytetään? Olen nimittäin itsekin osallistunut pariin tieteelliseen seminaariin, joista toinen oli naistutkimuksen kansainvälinen konferenssi. Esitelmät ja työpajat olivat kaikille avoimia, eikä maksuja peritty puhujilta eikä yleisöltä. Osallistujista kaukaisin tuli Australiasta, muut olivat pääosin eurooppalaisia, joskin yhdysvaltalaisia oli myös mukana. Toisessa, suomalaisessa seminaarissa ei myöskään ollut pääsymaksuja, ja sitä myös mainostettiin opiskelijoille. Kummassakaan konferenssissa ei ollut valtaisaa yleisömenestystä, mikä oli mielestäni vähän harmillista. Olen aina luullut sen olevan pidemmän päälle ongelma, jos paperien (sallinette anglismin) pitäjät esittelevät juttujaan vain toisilleen. Ilmeisesti se olisikin tavoiteltava tila, mikäli tietyistä seminaarikäytännöistä voi jotakin päätellä. Tätä taustaa vasten Suorannan ja Vadénin ehdotuksia onkin virkistävää lukea.
Wikiopisto "perustuu teknisesti wikiin eli kaikille avoimeen ja muokattavissa olevaan tiedonhallintajärjestelmään -- Wikipedian tekemisellä tai Wikiopiston vapailla oppimateriaaleilla ei ole rahallista markkina-arvoa, vaikka niillä saattaa olla huikea käyttöarvo ja merkitys." Suoranta ja Vadén myös huomauttavat, ettei Wikiopiston (suomalainen versio on kuulemma juuri aloittanut toimintansa) "tarvitse olla alisteista taloudelle, kilpailukyvylle, työelämälle tai millekään muulle opiskelun ulkoiselle tavoitteelle." Minusta tuntuu, että tämän ja minun ymmärrykseni välille täytyisi etsiä se puuttuva rengas. Siis, opiskelijat tuottavat materiaalit ilmaiseksi? Kai Wikipediaa jotenkin tuntevana täytyisi luottaa siihen, että malli toimii, mutta jotenkin silti epäilyttää. En väitä, että kaikki auktoriteettien kirjoittamat oppikirjat olisivat hyviä saati korjaamattomia, mutta jotenkin mielivaltaiselta silti kuulostaa tutkimuksen siirtäminen vapaaehtoisvoimin toteutettavaksi. Olenko vain liian kriittinen? Nykyään tuntuu siltä, ettei Wikipediaakaan käytettäessä enää muisteta lähdekriittisyyttä. Sieltä saa nopeasti muka-valmiiksi pureskeltuja tiedonsiruja. Toki tutkimusmateriaalitkin ovat aina jonkun pureskelujäännöksiä (yäk) ja tulkintoja, mutta ainakin uudemmat tutkimukset toteavat sen ääneen - tutkijat positioivat itsensä. Voi tietysti olla, että pervotutkimuksen materiaaleja enimmälti lukeneena minulla on aiheesta liian ruusuinen kuva. Pelkään kuitenkin, että Wikiopistostakin tulisi putkinäköistävä pikemmin kuin laajakulmaobjektiivia suosiva oppimismenetelmä. Toki voin olla väärässäkin, ja ehkä sielläkin eri näkemykset kilpailisivat, ja peräti näkyvämmin kuin perinteisessä tiedemaailmassa. Kuitenkin jo Wikipedia tuo mieleeni esimerkkejä lähinnä vain sen väärästä käytöstä, esimerkiksi Jokelan tapauksen aikoihin Iltalehden tietolaatikon Pentti Linkolasta. Tietoruudussa sanottiin jotakuinkin, että "kannattaa vanhusten eliminointia vuodehoidon sijaan sekä ihmisten joukkotuhoamisleirejä." Lähde: Wikipedia. Suoranta ja Vadén ovat kuitenkin sitä mieltä, että "Wikipedia on osoittanut, että vapaaehtoistyö vapaiden sisältöjen tuottamisessa toimii. Tämä ei ollut yllätys --"
Suorannan ja Vadénin tekstissä on virkistävä poliittinen pohjavire (siis muukin kuin koulutuspoliittinen, mikäli niitä nyt voi erottaa toisistaan): "Kun kasvuideologian ja kilpailupolitiikan fyysiset rajat väistämättä tulevat vastaan, voivat Wikiopiston kaltaiset hankkeet paljastaa rajattomien henkisten voimavarojen mahdollisuudet. Markkinalogiikan ulkopuolella toimiva vapaa ja yhteistoiminnallinen tutkimus ja opetus voi olla hyvinkin jopa välttämätöntä, kun markkinatalouden aiheuttamaa kuunmaisemaa ryhdytään elävöittämään ja tekemään ihmisasuttavaksi." Kuulostaa suorastaan, ööh, romanttiselta? Kuin Coleridgen kuvaus kirjailijanerosta: "Sillä kuten totuus on itsensä valo ja todiste, joka havaitsee samalla sekä itsensä että sen, mikä on virheellistä, samoin poeettisen neron ennakkoehto on, että se vanhempain vaistolla erottaa omat jälkeläisensä vaihdokkaista --" (Biographia Literaria, 1817/1983, 83). Suorannan ja Vadénin tekstin sijoittaminen yhteiskuntapoliittisiin kehyksiin olisi kuitenkin toisen, laajemman entryn aihe.