Dec 03, 2008 08:09
"Mitä jää meiltä jälkeemme, kasa lihavia luurankoja, korkeimman kummun koonnut on voittaja..."
Laulu soi päässäni ja en ujostele yhtään laulaa sitä sisimmästäni pihalle. Mitä se haittaa, jos joku kuulee? Ketään ei kiinnosta. Ja siitä olen iloinen. Ahdistuneisuus, jonka viime yönä sain osakseni, on poissa. Sen sijaan laulan sydämeni kyllyydestä ja pyörin. Pyörin niin kovaa, että maailma lopettaa oman liikkeensä ja jää ihaillen katsomaan kaunistaa kaarta, jonka ruumiini jättää kaatuessaan elottomana maahan. Sitten se jatkaa onnellisena matkaansa tietäen, että maailma ei ole muuttunut mihinkään.
"Minäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminä..."
Kaikki on kaukana poissa ja olen vapaa. Lennän sysimustaan syvyyteen nauraen ja jään katsomaan, kuinka maailma on jälleen onnellinen. Voin vielä kuulla kappaleen soivan jossain kaukana...