Ruska on räjäyttänyt kaikki puut järkyttävän keltaisiksi yhtäaikaa. En muista aivan vastaavanlaista. Tää on poikkeuksellinen syksy poikkeuksellisen kesän perään (ja, tottakai, ennätyslämpötiloja hätyytellään jälleen: kaksi viikkoa marraskuuhun ja ulkona on 15 astetta kuumaa).
Mikko ja minä ollaan tultu naapurimaakuntaamme Kanta-Hämeeseen nauttimaan syksyn ehkä kiireettömimmästä viikonlopusta. Vuokrattiin mökki keskeltä ei-mitään ja tultiin tänne kahdeksi yöksi sivilisaatiota pakoon.
Eilinen auringonlasku teki oikeutta ruskalle.
Tänään tehtiin mökiltä pistoretki Aulangon kansallismaisemiin. Teki hyvää kiipeillä mäkiä ylös ja alas pitkästä aikaa. Edellisestä vastaavanlaisesta retkestä on melkein puoli vuotta, mutta ihminen on onneksi luotu kävelemään eikä se sitä tapa vaikka vähän puuskututtais.
Aulangon näköalatasanteen satoa
Reissun jälkeen saunottin, ja voin nyt sanoa aivan omin pikku kätösin kerrankin sytyttäneeni ihan oikean puusaunan. Käynnistelin pitkästä aikaa myös piirtopöytää ja kokeilin uutta maalausohjelmaa, mikä oli yllättävän rentouttavaa. Nää on näitä asioita, mille pitäisi vaan aina muistaa löytää aikaa, mutta mitkä on kuitenkin aina ekana leikkauslistalla heti kun stressitaso alkaa vähänkin kohottaa rumaa pikku päätään.
Tunnin päästä alkaa telkkarista Poutapilviä ja lihapullakuuroja. Kattellaan se varmaan Mikon kanssa ja todennäköisesti sammutaan aika pian sen jälkeen.