Ruohonjuuritason juttuja
Pitkä, pitkä aika edellisestä päivityksestä.
Istun nyt kotona aamupalalla. Mikko lähti puoli seitsämän junalla Hämeenlinnaan harkkahommiin kuten on nyt tehnyt tässä kuukauden päivät. Mulla edessä työpäivä ja onneksi sen jälkeen myös pientä jutustelua Villen kanssa. Sitä on ollut ikävä, vaikka nähtiinkin lyhyesti viime perjantain sen jälkeen, kun sote kaatui ja hallitus hajosi. Juhlittiin nimittäin asiaa isolla porukalla vihreitä ja vassareita ja tehtiin parhaamme, että saataisiin Telakan kuoharivarastot kuiviksi. Ei se hallituksen kaatuminen niin hieno juttu ollut tässä kuukausi ennen vaaleja, mutta se sote - se sote! Se olisi tuhonnut koko suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän ja ollut kuolinisku hyvinvointivaltiolle. Sille oikein raskaat ja kokkareiset mullat.
Oon miettinyt viime aikoina aiempaa enemmän sitä, millä tavalla haluan elää loppuelämäni tässä tuhoa kohti syöksyvässä maailmassa. Ei tunnu enää rehelliseltä osallistua tähän järjestelmään, legitimoida sitä olemalla sen osa. Toisaalta omavarainen elämä jossain landella ei sekään tunnu vielä realistiselta vaihtoehdolta.
Ehkä mun täytyy hahmotella jotain askelmerkkejä, joiden myötä saisin tehtyä elämästä vähän enemmän sen näköistä kuin sen pitäisi olla. Haaveilen pyöräilemisestä ja kaupunkiviljelystä ja siitä että oppisin tekemään ja korjaamaan vaatteita. Neulomaan sukkia, hitto vie. Että rupeaisin hippimummoksi näin aikuisiälläni. En tiiä, vähentäisikö se ahdistusta, mutta uskon niin.