Rexi on homo ja opettajat hullui!
*tuuletus* *tuuletus* *tuuletus*
Onnistuin pitkästä aikaa lukemaan kokonaisen kirjan^^ Nyt tuntuu hyvältä. Olin melkein unohtanut, kuinka ihanaa lukeminen oikeasti on<3
Siskon hyllystä nappasin jokin aika sitten viihteeksi Aino Kontulan esikoisen, Rexi on homo ja opettajat hullui!, ja elämän kevät ja pommpivat palantírit, sanoisin, että kaikkien yläasteen kokeneiden täytyisi lukea tämä läpi! :D
Jotenkin.. niin pirullisen hauska. Ja osuva. Vähän niin kuin aikuisten Hullu Luokka. Surullisinta on, että tunnistin hahmotyypeistä valtavasti niitä ihmisiä, joiden kanssa minulla oli kyseenalainen kunnia jakaa yläasteaikani. Vaikka, tietysti, hahmoja on hitusen kärkistetty, kyllä se meininki aikalailla tämmöistä nykyään on, ja minä sentään sain käydä suhteellisen mukavaa ja pientä, parinsadan oppilaan yläastetta.
Sitä rupesi taas miettimään Asioita. Kirjan minäkertoja käyttää valtavasti vapaa-aikaansa oppilaidensa märehtimiseen -olikohan minullakin johonkuhun tuollainen vaikutus? Tai onko vieläkin? En jotenkin jaksa uskoa, että oma ryhmänohjaajani lukiossa vaivaantuisi tuhraamaan lauantaitansa murehtimalla minun jatko-opintojani tai pikemminkin jatko-oppimuuttani. But, who knows? Ja sitten alkoi harmittaa kaikki ne kerrat, kun olen jollekin opettajalle kenkkuillut lähes syyttä. Ihmisiähän ne opettajatkin loppujen lopuksi ovat, ja jos minäkin tuppaan kantamaan mukanani kaikenlaisia turhanpäiväsiä pieniä tölväisyjä ja väärinaseteltuja tiuskaisuja, miksei joku elämäänsä kyllästynyt Moldovaa ja Suomen väestökasvua opettava kolmikymppinen ottaisi niistä ihan samalla tavalla nenilleen? Ja onkohan minullekin joskus annettu sellaisia kivoja lisänimiä, kuin kirjassa? Tiedemies Antti on aivan loistava tapaus ja Komeasta Johanneksesta tuli meillä kotona ihan käsite, kun Katjakin sai kirjan luettua^__^
Toivotaan, että Kontula jatkaa kirjoittamista, tykkään naisen tyylistä järjettömästi. Hirveän pelkistettyä, mutta rytmitys ja sanavalinnat ovat välillä suorastaan nerokkaita. Tätä ahmii kevyesti satakin sivua yhdeltä istumalta -luen vielä tämän päiväkirjamerkinnän, ja tämän, ja ehkä vielä yhden viikon.. no, otetaan vielä yksi maanantai.. ja oho, siinä menikin pari kuukautta niin että humahti^^~<3
Ostin Tampereelta Suuren Suomalaisen Kirjakaupan Löytönurkasta Terry Pratchettin Elävät Kuvat kovakantisena kahdella eurolla~<3 Tykkään löytönurkkauksista~<3
Onnistuin pitkästä aikaa lukemaan kokonaisen kirjan^^ Nyt tuntuu hyvältä. Olin melkein unohtanut, kuinka ihanaa lukeminen oikeasti on<3
Siskon hyllystä nappasin jokin aika sitten viihteeksi Aino Kontulan esikoisen, Rexi on homo ja opettajat hullui!, ja elämän kevät ja pommpivat palantírit, sanoisin, että kaikkien yläasteen kokeneiden täytyisi lukea tämä läpi! :D
Jotenkin.. niin pirullisen hauska. Ja osuva. Vähän niin kuin aikuisten Hullu Luokka. Surullisinta on, että tunnistin hahmotyypeistä valtavasti niitä ihmisiä, joiden kanssa minulla oli kyseenalainen kunnia jakaa yläasteaikani. Vaikka, tietysti, hahmoja on hitusen kärkistetty, kyllä se meininki aikalailla tämmöistä nykyään on, ja minä sentään sain käydä suhteellisen mukavaa ja pientä, parinsadan oppilaan yläastetta.
Sitä rupesi taas miettimään Asioita. Kirjan minäkertoja käyttää valtavasti vapaa-aikaansa oppilaidensa märehtimiseen -olikohan minullakin johonkuhun tuollainen vaikutus? Tai onko vieläkin? En jotenkin jaksa uskoa, että oma ryhmänohjaajani lukiossa vaivaantuisi tuhraamaan lauantaitansa murehtimalla minun jatko-opintojani tai pikemminkin jatko-oppimuuttani. But, who knows? Ja sitten alkoi harmittaa kaikki ne kerrat, kun olen jollekin opettajalle kenkkuillut lähes syyttä. Ihmisiähän ne opettajatkin loppujen lopuksi ovat, ja jos minäkin tuppaan kantamaan mukanani kaikenlaisia turhanpäiväsiä pieniä tölväisyjä ja väärinaseteltuja tiuskaisuja, miksei joku elämäänsä kyllästynyt Moldovaa ja Suomen väestökasvua opettava kolmikymppinen ottaisi niistä ihan samalla tavalla nenilleen? Ja onkohan minullekin joskus annettu sellaisia kivoja lisänimiä, kuin kirjassa? Tiedemies Antti on aivan loistava tapaus ja Komeasta Johanneksesta tuli meillä kotona ihan käsite, kun Katjakin sai kirjan luettua^__^
Toivotaan, että Kontula jatkaa kirjoittamista, tykkään naisen tyylistä järjettömästi. Hirveän pelkistettyä, mutta rytmitys ja sanavalinnat ovat välillä suorastaan nerokkaita. Tätä ahmii kevyesti satakin sivua yhdeltä istumalta -luen vielä tämän päiväkirjamerkinnän, ja tämän, ja ehkä vielä yhden viikon.. no, otetaan vielä yksi maanantai.. ja oho, siinä menikin pari kuukautta niin että humahti^^~<3
Ostin Tampereelta Suuren Suomalaisen Kirjakaupan Löytönurkasta Terry Pratchettin Elävät Kuvat kovakantisena kahdella eurolla~<3 Tykkään löytönurkkauksista~<3