...Mä sulle syksynmerkit näytän!

[_nanna]

Keikkapalaveriin lähtiessä vielä iloisen hiprakan tuomalla varmuudella kuvittelin lähteväni katsoon illan matsia tai jotai muuta kivaa touhuamaan ehkä kera alkoholinkin. Tai vaikka syöväni ja lähteväni vielä pihalle treenaan koreografioita. Vaan mitä kävikään? Istun kotona juuri kuumasta suihkusta tulleena, kiljuvan nälkäni tukahdutin ruoanjämillä ja varrasleivällä, juuri hetki sitten kaadoin kumiseen pulloon kuumaa vettä (terve taas, poolokauluksinen rakastajani, oli jo ikävä!) ja sytytin kasoittain kynttilöitä. En oo menossa minnekään. Teetä ei oo, mutta hyvä kirja on ja mukava viltti & jo rakkaaksi muodostunut divaaninurkkaus. Kerroinko jo joskus silitteleväni sohvaa hellästi joinakin yksinäisempinä iltoina? Lienee joku mielenhäiriö sekin, mutta ehkä pienimmästä päästä tällä suunnalla. Huomenna Hyhkyn venetsialaiset, eli kesänpättäjäiset ja meillä siellä keikka. Pituutta pitäis kuulemma olla jopa 45 minuuttia koska ollaan ainoa esiintyjä, mutta ei tuu onnistuun tällä treenillä/taidolla. Ehkä puoli tuntii on kyhättynä. Eipä siinä sit mitään, jännittää niin saatanasti. Onneks on tulennielijä & -puhaltaja joukossa, ja monipuolisesti välineitä. Ja selkäänki sattuu. Mut se on ok.




(Ihan tämmönen minikuva selvitykseksi tästä ihanasta lämmikkeestäni, joka paikkaa Erkkaa vallan mainiosti herran ollessa muilla teillä)

Taidan siirtää itseni sohvalle sen mainostetun kirjan pariin. Chuck Palahniuk, here i come.