Hirmuinen kuntoilu puuska. Kipeitä vatsalihaksia ja kolottavia reisilihaksia.
Innostuksen kadotus. Armoton laiskuus mutta siltikin terveellisten elämäntapojen rajoissa.
Mikään ei auta. Minä en piristy vaikka pomppisin päälläni Frank Sinatran soittaessa taustalla.

Unettomia öitä ja lapsen uhmaikää. Nalkuttavia äitimuoreja ja kadotettu nuoruus.
Minulla ( Read more... )

Kaikki on vaikeaa. Elämä musertuu yksittäisiin ihmisiin ja itsetunto rapistuu huokauksista. Mutta silti.
Kenties?

Kyllä minä sinut vieläkin haluan. Vieläkin, - minä rakastan....

Kauan katsoin sinua syvälle silmiin,
Kauan katsoin, katsoin ja ajattelin.
Kenties kerran vihille käydä saamme,
Kenties kerran olet rinnallain.
Kenties kerran vihille käydä ( Read more... )

Huomasin vajonneeni.

Minusta on tullut arka.
Töiden etsiminen tuottaa tuskaa kun ajatuksiin kiirivät tutustumisprosessit uusiin ihmisiin, pelottaviin ja vieraisiin.
En halua mennä mihinkään, paitsi kaikkeen siihen mitä on aina ollutkin. Haluan tavata vain niitä ihmisiä jotka tiedän tutuiksi, turvallisiksi ja muuttumattomiksi. Haluan halata eilistä ( Read more... )

Se nousee keskellä yötä seisomaan
kilistelee sängynkulmia ja kikattelee suloisen tyttömäisesti
Pieni ihminen
Sinä et vielä ymmärrä, että kaatuessaan satuttaa päänsä, mutta alhaalta voi nousta, - aina uudestaan...

Äkisti huomasin että olen itsetuhoisuus hakuinen.
Tyytymättömyys riippuvainen ja onnettomuus kieroutunut.
Kaikki on kuitenkin pinnan alla ( Read more... )

Mitä siitä, että joskus on turhaa?
Mitä siitä että kaiku huutaa takaisin vain omia epätoivoisia sanojaan?

Ottaisivat opikseen.

Minä olen nyt ihan neutraali. Olen minä.

Ja se kaikki mitä silloin sanoit, tuntui pahalta, - sydämessä.
Nyt ymmärrän, että muutoksen pitää lähteä tästä, ja nyt eikä sitten joskus.

Julistan elämäni joulusiivouksen alkaneeksi!

Se oli täällä.
Menneisyys jossa ennen ajanlaskunalkua saimme nauttia itsestämme, humaltuneisuudesta ja niistä muista, jotka olivat ympärillämme muistuttamassa siitä että elämää olisi vielä jäljellä.
Kaikkien muidenkin seura tuntui paljon arvokkaammalta silloin, kun se oli täällä muistuttamassa, mitä elämä merkitsee.
Kertomassa että elämä ei ole ( Read more... )

Mies, joka puhuu vain sanoakseen asiat kuten hän ne näkee.
Nainen joka kuuntelee vain kullakseen väärin.
Parisuhde joka toimii vain ollakseen ja on toimimatta tuodakseen ongelmia olemassa oloonsa.

Täydellinen katastrofi.

Toisinaan minä ajattelen (onko se mahdollista?) ettei tämän pitäisi mennä näin.
Toisinaan kaipaan pois, sillä en jaksa enää yrittää.
( Read more... )

Radiossa soi We're not livin' in America ja pään sisällä pyörii.
Ylpeänä lehmänä ja näyttämishaluisena äiti-ehdokkaana (kuinka niin ehdokkaana)
keitin ensin aamulla puuroa pienokaiselleni, jonka jälkeen hilpaisin innokkaasti aamu tuimaan
tunnin lenkin rattaiden ja koirani kanssa. Tulin kotiin ja söin pussikeittoa. On joskus hyvä leikkiä, - että elämä ( Read more... )

Takkatuli, sauna, pieni lämminvesivaraaja ja makuuparvi - vastaus täydelliseen iltaan yhdessä

Meiltä ei puuttunut mitään. Makasimme leporankoina ohuella patjalla ja katselimme tähtiä ikkunasta.
Keskustelimme ja löysimme vastauksia. Emme ehkä koskaan ole olleet niin levollisia - ja villejä.

Ainakin se yksi kaivattu asia on nyt parantunut
Hiestä märkä iho vasten toista, kiihkon syövereissä
Olen minä tätä odottanut

Se reissu takaisin sinne mistä lähdimme ei kuitenkaan vienyt asioita eteenpäin,
päin vastoin, vai sittenkin päinpäinvastoin?

Minä olen kateellinen sille ihmiselle joka ei ole enää sydämessäsi.
Minä olen kateellinen sille ( Read more... )