Kirje menetetylle
Nimi: Kirje menetetylle
Kirjoittaja: Arte
Oikolukija: picca
Paritus: Pansy/Hermione, Hermione/Ron
Ikäraja: S
Tyyli: angst, draama, romantiikan poikasta, songfic
Yhteenveto: Luulin, että tunne oli jo hiipunut pois.
Osallistuu: FF-100 Pansy Parkinson sanalla 080. Miksi.
A/N Pitkästä aikaa sellainenkin teksti, joka ei mene mihinkään sen kummempaan haasteeseen. Tällaista lähti käyntiin Nickelbackin biisistä Far away ja oli vapauttavaa kirjoittaa. Piccaa taas kiitän ja kumarran, olet ihana. (:
Hermione,
en edes tiedä, miksi aloin kirjoittaa tätä kirjettä. Tuntui vain siltä. Katsetta hämärtää ja rintakehän ympärille kietoutuu taas se tuttu köysi, jonka luulin jo kadonneen aikoja sitten. Nyt se on tullut taas kuristamaan minua enkä saa henkeä.
Ihastuin Chohonkin, meillä oli kiva päivä Tylyahossa ja luulin oikeasti, että meistä voisi jopa tulla jotain. Mutta silti minä jotenkin koko ajan tiesin, että jotain tärkeää puuttui. Minulla ja Cholla ei ollut sitä yhteistä, mutkatonta säveltä, joka meidän kahden välillä on, vaan meidän narumme oli ohut ja sotkeutui helposti ja sitä sai olla koko ajan suoristamassa, jotta pystyimme jatkamaan eteenpäin.
This time, This place
Misused, Mistakes
Too long, Too late
Who was I to make you wait
Just one chance
Just one breath
Just in case there’s just one left
‘Cause you know,
you know, you know
Hiljaisuus on toisinaan vapauttavaa, toisinaan ahdistavaa. Meidän välillämme se oli yleensä vapauttavaa, saatoin olla oma itseni sinun lähelläsi, olla pahalla päällä tai hiljaa, jos siltä tuntui. Chon kanssa taas minusta tuntui kuin minun pitäisi olla äänessä koko ajan. Mietin, mitä sanoa ja miten reagoida eri sanoihin ja tilanteisiin. Kiemurtelevaa hiljaisuutta ei saanut päästää seuraamme.
En osannut edes koskettaa häntä oikein. Pystyin kyllä pitämään häntä kädestä, halaamaan ja sormeilemaan hänen hiuksiaan, mutta minun täytyi koko ajan pelätä, ettei hän vain saisi päähänsä suudella minua ja minun täytyisi vastata siihen suudelmaan.
Sinun kanssasi ei ollut koskaan niin.
That I love you
I have loved you all along
And I miss you
Been far away for far too long
I keep dreaming you’ll be with me
and you’ll never go
Stop breathing if
I don’t see you anymore
Sinä sait minut nauramaan, iloitsemaan elämästä. Muutit minut itsevarmaksi ihmiseksi, jonka oli helppo rakastaa itseään ja muuta maailmaa. Kuinka kevyet askeleeni olivatkaan sinun kanssasi, kaikki maailman huolet olivat jossain kaukana. Ja silloinkin, kun suututit minut, odotin koko ajan yhteydenottoasi jatkuvalla vimmalla. En koskaan pahemmin näyttänyt tunteitani - en tajunnut niitä itsekään - mutta haluan sinun tietävän, että rakastin sinua jo silloin ja rakastan vieläkin.
Tiedän, että olet nyt Ronin kanssa ja että rakastat häntä jostain kummasta syystä - sen pystyy näkemään kauas, kun teitä katselee käytävillä ja suuressa salissa - enkä halua tulla teidän väliinne. Tai oikeastaan haluaisin, mutta moraalini - aivan, minullakin on sellainen - ei salli minun tehdä sitä. Tiedän, että minulla voisi olla jonkinlainen mahdollisuus suhteesi, mutta en halua rikkoa täydellistä elämääsi enää. Minä kadun niin paljon, että pelkäsin tunteitani, en hyväksynyt niitä, en ymmärtänyt itseäni enkä sitä uutta tilannetta, jonka seurustelumme minulle tuotti.
On my knees, I’ll ask
Last chance for one last dance
‘Cause with you, I’d withstand
All of hell to hold your hand
I’d give it all
I’d give for us
Give anything but I won’t give up
‘Cause you know,
you know, you know
Muistan vieläkin, kun suhteemme alkuaikoina kammoksuin sanaa suhde. Se vaati paljon totuttelemista. En myöskään halunnut kuulla niitä kolmea sanaa - minä rakastan sinua. Se kaikki tuntui niin hämmentävältä ja uudelta ja vieraalta enkä uskonut, että se kaikki oli minua varten, että se kaikki oli tehty juuri meille. En käsitä sitä vieläkään, ehkä parempi niin.
Alan vasta nyt ymmärtää, mitä sinä koit läpi suhteemme aikana ja sen loputtua. Olit aina niin avoin, varma, rohkea. Näytit tunteesi, sen, että olit hulluna minuun. En koskaan uskonut sinun voivan rakastaa minua - mitä minussa, kurjassa luihuisessa, voisi olla rakastettavaa - mutta nyt ymmärrän, että sinä todella rakastit. Sen tajuaminen riipii sisikuntiani, polttaa minua, ahdistaa, köyttää, kahlitsee, upottaa. En edes voi kuvailla tätä tunnetta. Aivan kuin jotain raskasta olisi koko ajan rintani päällä, mutta sitä ei saa työnnettyä pois, siirrettyä tai mitenkään muuten kevennettyä. Aivan kuin se olisi valettu minuun kiinni siten, ettei sitä koskaan saada pois.
Ja kaikkein pahinta on se, etten edes tiedä, haluanko sitä pois. Haluan kärsiä, rankaista itseäni siitä, mitä kaikkea pahaa olen sinulle tehnyt. En voi koskaan antaa itselleni anteeksi sitä surun määrää, jonka sinulle sysäsin. Pelottaa ajatuskin, että olet voinut kärsiä minua enemmän, että sinäkin olet kokenut tämän saman.
That I love you
I have loved you all along
And I miss you
Been far away for far too long
I keep dreaming you’ll be with me
and you’ll never go
Stop breathing if
I don’t see you anymore
Kunpa olisin tajunnut ajoissa. Kunpa olisin ymmärtänyt. Kaikki voisi olla niin toisin. Mutta kuinka sellaista voi ymmärtää, tajuta, mitä ei ole koskaan ennen kohdannut? En ole koskaan ennen kokenut tällaista. Rakkautta. Se on aivan vieras käsite, en ymmärrä sitä vieläkään, vaikka ehkä tajuankin jo jotain. En ole koskaan uskonut pahemmin rakkauteen, on vain syvää kiintymystä ja välittämistä. Enkä olisi koskaan voinut uskoa, että minä itse rakastuisin johonkuhun. Se ajatus tuntuu vieläkin aivan käsittämättömältä. Ja kuten nytkin, olen työntänyt sitä tunnetta pois, vaikka olen jo tiedostanut sen. Vain muutama sana sinun kanssasi, ja se kaikki on täällä taas enkä minä mahda sille yhtään mitään. Sinä olet vain niin sinä.
En syytä sinua mistään, olet ihana, suloinen ihminen, rakastan sinua. Toistan vielä, että olen onnellinen, että sinulla on Ron, hänkin rakastaa sinua ja sinä ilmeisesti rakastat myös häntä. Se on hyvä, ansaitset onnesi, joka minun takiani on ollut hetken katkolla. Tahdoin vain kertoa sinulle, miltä minusta tuntuu. Älä huolehdi minusta, minä pärjään kyllä. Olen aina pärjännyt.
Rakastan sinua,
Pansy
So far away
Been far away for far too long
So far away
Been far away for far too long
But you know, you know, you know
I wanted
I wanted you to stay
‘Cause I needed
I need to hear you say
That I love you
I have loved you all along
And I forgive you
For being away for far too long
So keep breathing
‘Cause I’m not leaving
Hold on to me and
never let me go
Kirjoittaja: Arte
Oikolukija: picca
Paritus: Pansy/Hermione, Hermione/Ron
Ikäraja: S
Tyyli: angst, draama, romantiikan poikasta, songfic
Yhteenveto: Luulin, että tunne oli jo hiipunut pois.
Osallistuu: FF-100 Pansy Parkinson sanalla 080. Miksi.
A/N Pitkästä aikaa sellainenkin teksti, joka ei mene mihinkään sen kummempaan haasteeseen. Tällaista lähti käyntiin Nickelbackin biisistä Far away ja oli vapauttavaa kirjoittaa. Piccaa taas kiitän ja kumarran, olet ihana. (:
Hermione,
en edes tiedä, miksi aloin kirjoittaa tätä kirjettä. Tuntui vain siltä. Katsetta hämärtää ja rintakehän ympärille kietoutuu taas se tuttu köysi, jonka luulin jo kadonneen aikoja sitten. Nyt se on tullut taas kuristamaan minua enkä saa henkeä.
Ihastuin Chohonkin, meillä oli kiva päivä Tylyahossa ja luulin oikeasti, että meistä voisi jopa tulla jotain. Mutta silti minä jotenkin koko ajan tiesin, että jotain tärkeää puuttui. Minulla ja Cholla ei ollut sitä yhteistä, mutkatonta säveltä, joka meidän kahden välillä on, vaan meidän narumme oli ohut ja sotkeutui helposti ja sitä sai olla koko ajan suoristamassa, jotta pystyimme jatkamaan eteenpäin.
This time, This place
Misused, Mistakes
Too long, Too late
Who was I to make you wait
Just one chance
Just one breath
Just in case there’s just one left
‘Cause you know,
you know, you know
Hiljaisuus on toisinaan vapauttavaa, toisinaan ahdistavaa. Meidän välillämme se oli yleensä vapauttavaa, saatoin olla oma itseni sinun lähelläsi, olla pahalla päällä tai hiljaa, jos siltä tuntui. Chon kanssa taas minusta tuntui kuin minun pitäisi olla äänessä koko ajan. Mietin, mitä sanoa ja miten reagoida eri sanoihin ja tilanteisiin. Kiemurtelevaa hiljaisuutta ei saanut päästää seuraamme.
En osannut edes koskettaa häntä oikein. Pystyin kyllä pitämään häntä kädestä, halaamaan ja sormeilemaan hänen hiuksiaan, mutta minun täytyi koko ajan pelätä, ettei hän vain saisi päähänsä suudella minua ja minun täytyisi vastata siihen suudelmaan.
Sinun kanssasi ei ollut koskaan niin.
That I love you
I have loved you all along
And I miss you
Been far away for far too long
I keep dreaming you’ll be with me
and you’ll never go
Stop breathing if
I don’t see you anymore
Sinä sait minut nauramaan, iloitsemaan elämästä. Muutit minut itsevarmaksi ihmiseksi, jonka oli helppo rakastaa itseään ja muuta maailmaa. Kuinka kevyet askeleeni olivatkaan sinun kanssasi, kaikki maailman huolet olivat jossain kaukana. Ja silloinkin, kun suututit minut, odotin koko ajan yhteydenottoasi jatkuvalla vimmalla. En koskaan pahemmin näyttänyt tunteitani - en tajunnut niitä itsekään - mutta haluan sinun tietävän, että rakastin sinua jo silloin ja rakastan vieläkin.
Tiedän, että olet nyt Ronin kanssa ja että rakastat häntä jostain kummasta syystä - sen pystyy näkemään kauas, kun teitä katselee käytävillä ja suuressa salissa - enkä halua tulla teidän väliinne. Tai oikeastaan haluaisin, mutta moraalini - aivan, minullakin on sellainen - ei salli minun tehdä sitä. Tiedän, että minulla voisi olla jonkinlainen mahdollisuus suhteesi, mutta en halua rikkoa täydellistä elämääsi enää. Minä kadun niin paljon, että pelkäsin tunteitani, en hyväksynyt niitä, en ymmärtänyt itseäni enkä sitä uutta tilannetta, jonka seurustelumme minulle tuotti.
On my knees, I’ll ask
Last chance for one last dance
‘Cause with you, I’d withstand
All of hell to hold your hand
I’d give it all
I’d give for us
Give anything but I won’t give up
‘Cause you know,
you know, you know
Muistan vieläkin, kun suhteemme alkuaikoina kammoksuin sanaa suhde. Se vaati paljon totuttelemista. En myöskään halunnut kuulla niitä kolmea sanaa - minä rakastan sinua. Se kaikki tuntui niin hämmentävältä ja uudelta ja vieraalta enkä uskonut, että se kaikki oli minua varten, että se kaikki oli tehty juuri meille. En käsitä sitä vieläkään, ehkä parempi niin.
Alan vasta nyt ymmärtää, mitä sinä koit läpi suhteemme aikana ja sen loputtua. Olit aina niin avoin, varma, rohkea. Näytit tunteesi, sen, että olit hulluna minuun. En koskaan uskonut sinun voivan rakastaa minua - mitä minussa, kurjassa luihuisessa, voisi olla rakastettavaa - mutta nyt ymmärrän, että sinä todella rakastit. Sen tajuaminen riipii sisikuntiani, polttaa minua, ahdistaa, köyttää, kahlitsee, upottaa. En edes voi kuvailla tätä tunnetta. Aivan kuin jotain raskasta olisi koko ajan rintani päällä, mutta sitä ei saa työnnettyä pois, siirrettyä tai mitenkään muuten kevennettyä. Aivan kuin se olisi valettu minuun kiinni siten, ettei sitä koskaan saada pois.
Ja kaikkein pahinta on se, etten edes tiedä, haluanko sitä pois. Haluan kärsiä, rankaista itseäni siitä, mitä kaikkea pahaa olen sinulle tehnyt. En voi koskaan antaa itselleni anteeksi sitä surun määrää, jonka sinulle sysäsin. Pelottaa ajatuskin, että olet voinut kärsiä minua enemmän, että sinäkin olet kokenut tämän saman.
That I love you
I have loved you all along
And I miss you
Been far away for far too long
I keep dreaming you’ll be with me
and you’ll never go
Stop breathing if
I don’t see you anymore
Kunpa olisin tajunnut ajoissa. Kunpa olisin ymmärtänyt. Kaikki voisi olla niin toisin. Mutta kuinka sellaista voi ymmärtää, tajuta, mitä ei ole koskaan ennen kohdannut? En ole koskaan ennen kokenut tällaista. Rakkautta. Se on aivan vieras käsite, en ymmärrä sitä vieläkään, vaikka ehkä tajuankin jo jotain. En ole koskaan uskonut pahemmin rakkauteen, on vain syvää kiintymystä ja välittämistä. Enkä olisi koskaan voinut uskoa, että minä itse rakastuisin johonkuhun. Se ajatus tuntuu vieläkin aivan käsittämättömältä. Ja kuten nytkin, olen työntänyt sitä tunnetta pois, vaikka olen jo tiedostanut sen. Vain muutama sana sinun kanssasi, ja se kaikki on täällä taas enkä minä mahda sille yhtään mitään. Sinä olet vain niin sinä.
En syytä sinua mistään, olet ihana, suloinen ihminen, rakastan sinua. Toistan vielä, että olen onnellinen, että sinulla on Ron, hänkin rakastaa sinua ja sinä ilmeisesti rakastat myös häntä. Se on hyvä, ansaitset onnesi, joka minun takiani on ollut hetken katkolla. Tahdoin vain kertoa sinulle, miltä minusta tuntuu. Älä huolehdi minusta, minä pärjään kyllä. Olen aina pärjännyt.
Rakastan sinua,
Pansy
So far away
Been far away for far too long
So far away
Been far away for far too long
But you know, you know, you know
I wanted
I wanted you to stay
‘Cause I needed
I need to hear you say
That I love you
I have loved you all along
And I forgive you
For being away for far too long
So keep breathing
‘Cause I’m not leaving
Hold on to me and
never let me go