Tänään ymmärsin että jokavuotinen viileiden syysilmojen mukanaan tuoma hillitön jäätelönhimo on vain sisäinen kumma tapani yrittää pitkittää kesää joka lipuu käsistä sellaisena kun se EI ollut riemukkaissa kutkuttavissa välähdyksissä siitä.
syksyn viileä valo ja väpättävät lehdet. pimeyttä kohti pikkuhiljaa. ei houkuta mutta mentävä on ja voimalla. musiikki, lenkki, kirjallisuus ja jooga apuna. vahvistua hyvä.
koulukin jo korkattu taas. sinne siis, kuvia käsittelemmään, ja mikä onni kun löysin pyörän itselleni, sitä vauhtia ja vapautta! ;)
Yyteri ja ihanat pojat. Pitkiksi venähtäneet raajat ja tukat. Mutta samat leikit kun aina ennenkin. Hiekkaa joka paikassa ja sinestä tummuva yö kun taivas ja meri yhtyvät. Paljon naurua, lämpöä ja hellyyttä, riehakkuutta.
PMMP toimii taas ja eilen mukava kohtaaminen entisen ihastuksen kanssa, kasvettu molemmat kokonaisiksi, kaverillista oloa kuin olisi pidetty yhteyttä vuodet, vaikkei olla
( Read more... )