Mikään ei ole niin kauheaa kun olla vanhempien ja pikkuveljen kanssa 4 päivää keskellä ei-mitään, jossain sivistyksen ja toisen kulttuurin rajamaalla. Aaaaargh! Tässä tapauksessa hyväksyn sarjakuvamaisen huudon kuvauksen. Miten muuten voisin kuvata tunnelmiani?
(
ja lisää tilitystä aiheesta... )
Comments 5
Toisaalta myös hyvät asiat uusiutuvat, onneksi.
Onnea mignonmetsästykseen, vai onko tänään jo huomenna, en ole varma. :)
Reply
Mignoneita ei o vielä löytynyt. Voihan pasha. Mie niin tykkään niistä. Mutta ehkä huomenna.....
öitä. kiva kun joku jaksaa kommentoida. Muuten tää tuntuukin ihan turhalta tää diary.
(menin sille eksällenikin kertomaan tän osoitteen ja vaik se nyt tietää tän, niin sei ikinä kuitenkaan varmana kommentoi, se ei oo sellanen tyyppi.)
Huomaa muuten ajasta että täs ollaan baarista tultu jo kotiin. Ulkona alkaa olla jo valoisaa. Sitä se tää kevät on täällä pohjoisessa: baarista tullessa on valoisampaa kuin sinne mennessä. Hassua. Mut nyt unille. Hyvää yötä piltit, pia silmät sulkee...
Reply
En pienenä pitäny yhtään mignoneista. Nyt alko ihan sairaasti tehä mieli. Vesi herahti ihan tosissaan kielelle. Uuuuuuuh.
Reply
En vieläkään ole saanut Mignonia. Voi kakka. Ei ollut niissä kaupoissa missä olen käynyt kattelemassa. Ostin sijaiskarkkina Pandan Suklaa Sydän -pussin. Hyviä nekin on.
Mulla on kauhee kapula. Viekää minut lähimpään puhelinliikkeeseen.
Reply
Reply
Leave a comment