Tänään minä olen

Jan 04, 2006 23:18

Tänään olen istunut metrossa Vuosaaresta Rautatietorille ja Rautatientorilta Vuosaareen kuunnellen musiikkia liian lujalla. Lähes kaikki musiikki, jota kuuntelen, sopii täydellisesti metromatkoille tai kaukojunamatkojen taustamusiikiksi, jota kuunnellessa kuvittelen olevani elokuvassa ja lipuvani kauemmas jostakin surumielisestä tilanteesta, jota ( Read more... )

tv, helsinki

Leave a comment

Comments 4

damdamdam January 4 2006, 14:24:13 UTC
Itkin katsoessani, kuinka hippipariskunta vannoi vihkivalansa uudelleen

sinäkin! minulla valui kyyneleitä ihan solkenaan, ja enemmänkin olisi voinut, ellei seuralaiseni olisi katsonut minua ensin epäuskoisesti ja sitten pilkannut hieman. lopulta sanoi vielä, että itkultani meni kaikki painoarvo, eikä tämä voi enää koskaan ottaa minua tai tunteenilmauksiani vakavasti. olen vähän loukkaantunut, sillä minusta tuo jakso oli tällä kertaa erityisen suloinen ja niin aito ja kaikki niin onnellisia, että ainoastaan kivisydäminen ihminen saattoi olla liikuttumatta. mutta ihanaa että on joku joka on noin samanlainen kuin minä! <3

Reply

openupyourheart January 4 2006, 14:56:35 UTC
Minä olisin loukkaantunut aika paljon enemmänkin, jos joku ihan vain puolivahingossa ja huumorilla höystettynä mitätöisi tunteenilmaukseni ja liikuttumiseni. Itseasiassa minulle on tehtykin niin ja se tuntui pahalta. Välillä yllätyn, miten monet ihmiset eivät osaa nähdä tuollaisissa tilanteissa mitään liikuttumisen arvoista. Entinen poikaystäväni liitti itkun vain ja ainoastaan negatiivisiin tunteisiin eikä ymmärtänyt, että joku voi itkeä onnesta.

Mutta joo, mahtava jakso ja hyvä esimerkki siitä, miltä rakkaus voi tuntua vuosikymmenienkin yhdessäolon jälkeen. Lasten reaktiot heidän nähdessään parrattoman isän olivat aika huikeita.

Reply


karoliina January 4 2006, 14:27:15 UTC
Minä itken usein elokuvia katsellessani. Joskus jopa Sinkkuelämä on itkettänyt minua. Mutta minä nyt itken aina muutenkin.

Reply

openupyourheart January 4 2006, 14:59:38 UTC
On varmaankin jo selvä, että elokuvista liikuttuvat ihmiset ovat mielestäni jotakin hyvin hienoa. Minäkin olen itkenyt Sinkkuelämän tahtiin, ainakin silloin, kuin Aidan ja Carrie erosivat kirkon pihalla sen jälkeen, kun Carrie oli pettänyt poikaystäväänsä.

Reply


Leave a comment

Up