Minusta ei ollut kauhean kivaa kun kerran työnsit ruokopillejä hiuksiini, koska ne tunkeutuivat ulos kasvoistani ja jouduin luettelemaan sormieni nimiä ainakin niin monta kertaa että unohdin ne sanottuani ne noin viisitoistatuhatta kertaa. Sitten muistan, kun istuimme kulmikkaassa hississä ja heitit lompakkosi menemään mustaan aukkoon, se oli hieno hetki ja annan sille paljon Kunnioitusta, ehkä tuo ruokopillitapahtumakin sitten oli vain hairahdusta. Tiedän kyllä että magneettini vetävät ruokopillejä puoleensa! Höh. Pitäisi poistaa ne!
Kirpputorilta löysit vihreät puutarhasakset kanssani ja leikkelit niskahiukseni paljon nätimmiksi kuin ne ovat nyt. Sitten istuimme piknikillä keskellä katua, polkupyörieen piti lentää ylitsemme, joimme sitruunateetä ja maalasimme katuun outoja kiemuroita, ihmiset kävelivät ohitse kiireisinä ja me maalasimme koko Pienen Kaupungin Vielä Pienemmän keskustan kiemuraksi. Oli sangen hauskaa.
Silloin kerran sunnuntaina oli sateista. Me potkittiin katulyhdyt pimeiksi ja huudettiin ilkeyksiä naapurin Karrille. Se juoksi kotiin itkemään ja me vain naurettiin sen pitkille hiuksille ja vaaleanpunaiselle takille. Sitten me piilouduttiin siihen keltaiseen autiotaloon ja sinä sytytit tulipalon sinne keittiöön. Oltiin kai vähän ilkeitä.
Comments 8
(hihi)
Reply
(oon paskin keksijä.)
Reply
Reply
Reply
Reply
Leave a comment