Katkeruuden syllogismi

[loveghost_]

Jos pystyisin kamppailemaan masennuskohtausta vastaan, mikä elämänvoima auttaisi minua hyökkäämään pakkomielteen kimppuun, joka kuuluu minulle, joka edeltää minua? Kun voin hyvin, valitsen tieni mieleni mukaan; kun olen "sairas", minä en enää päätä: kipeyteni päättää. Pakkomielteiset ihmiset eivät voi valita: heidän pakkomielteensä on jo valinnut

Comments

[mentalmm]

Ei välttämättä liity mihinkään, mutta lainaus lainauksesta. Syystä tai toisesta tämä sai minut aamulla bussissa hyvälle tuulelle. Hessen Demianista, oletkohan itsekin lukenut?

Oltiin marraskuun alussa. Olin totuttautunut millä säällä tahansa tekemään pieniä kävelyretkiä, joilla usein tunsin tiettyä onnea, raskasmielisyyden, maailman halveksunnan ja itsehalveksunnan onnea. Niinpä maleksin eräänä iltana kosteassa, sumuisessa hämärässä kaupungin ympäristössä, kansanpuiston leveä käytävä oli aivan autio ja veti minua kutsuvasti puoleensa, tie oli paksunaan pudonneita lehtiä, joissa kahlasin synkän nautinnollisesti, ne tuoksuivat kostealta ja kitkerältä, kauempana kohosivat puut aavemaisen suurina ja varjomaisina sumusta.

Puistokäytävän päähän jäin seisomaan kahden vaiheilla, tuijotin mustia lehtiä ja hengitin himokkaasti lahoamisen ja kuolemisen märkää hajua, minkä jokin sisimmässäni toivotti omanaan tervetulleeksi. Oi miten tympeältä elämä maistuikaan!