# 19: Ystävyydestä, palapelistä
Другие записи: День 2010.10.28, Точное время 08:40:00 | Flower Power | День 2010.10.22, Точное время 22:07:00 | goodbye lion
Hmm.
Ei Daphne ollut koskaan ymmärtänyt sitä ja siksi se olikin niin pahuksen kiinnostavaa.
Mikä on oikeasti aitoa ystävyyttä? Joka kerta kysyessään sitä keneltä tahansa - ohitsesujahtavalta hämmentyneeltä maalaisnoidalta, lehtiinsä uppoutuneilta poliitiikkaa harrastavilta velhoilta, leppoisalta opiskelutoverilta, keneltä tahansa sai hän erilaisen, mutta välillä kovinkin yhtenäisen vastauksen. Mikään näkökulma ei sopinut täydellisesti toiseen, vaikka jotkut saattoivat käsitykset saattoivat käydä lähellä toisiaan ja siksi täydellisen, kattavan vastauksen löytäminen siihen kysymykseen tuntui olevan kuin palapelin, jossa oli loputtomasti palasia, jotka eivät sopineet yhteen, kokoaminen.
Daphnen omat kokemukset ystävyydestä olivat jopa rajoittuneempia kuin seurustelusuhteiden saralla. Koko elämän ajaltaan hän pystyi nimeämään koko joukon kavereita ja hyvän päivän -tuttuja, mutta kun pitäisi kirjoittaa lista ystävistä ei siihen isoa pergamentinpalasta tarvittaisi.
Pansy, Millicent ja sulkakynä pysähtyisi.
Paperi kostuisi menetyksen kyyneleistä, joita ei vielä näiden vuosien aikana ole vuodatettu loppuun ja Daphnella olisi itku herkässä. Ei muita nimiä kostuneelle paperille, lohduton hiljaisuus, jota särkevät ainoastaan tytön omat niiskaukset.
Lisa Turpin. Käsi kirjoittaa omaa aikaansa nimen, pistää pisteen paperille. Ei muita ystäviä koko elämän ajalta, lohdutonta betonista taivalllusta, kivikkoa ja loputonta alamäkeä on tämän saran osalta ollut.
Lisää itkua iltaan, tunnelmointia ja loppuun vuodatettuja kyyneleitä, halua huutaa mutta ei pysty. Masentuneisuutta, joka painaa vuoteen pohjalle. Ei uskoa paremmasta huomisesta.
Hiljaisuutta.