(Untitled)
Ostin lennon Lontooseen syyskuun lopulle. Pelkän menolipun, sillä en tiedä vielä jatkanko sieltä yli Atlantin. Riippuu työtilanteesta. Siis että olenko silloin vapaalla. Sen tiedän, että Lontoossa nukun kaksi yötä viktoriaanisessa talossa, jonka ikkunoista näkyy vehreä puutarha. Ja jos tähdet ovat suotuisassa asennossa, madame Kate Bush laulaa
( Read more... )
Comments 4
Sun elämä kuulostaa ihanalta ja saan woimaa kun ajattelen sua ja tommoista eloa kuin toisessa kappaleessasi kuvailet. Aaaaaaah. Toki siis omassa elossani on paljon samaa. Mutta kuvitelmissani sä osaat ottaa elämän vielä rennommin ja nautiskelevammin kuin määä.
Ps. Älä kysy miksi, mutta tänään KOULULLA kerroin yhdelle kanssavanhemmalle, että "yks ystävä on luvannut viedä K:n reilille kun se täyttää 18"...
Reply
Eloni on ihan kivaa kyl nyt, kun talven kauhuahiistus ei enää purista päätä ja kehoa! Nautiskella kyllä osaan, sen vastapainoksi haluan nykyään kauheest olla hyödyksi.
Reiliä odotellessa! KAPPI KOULUUN! Kreisiä. Kerro hälle tuhat terveistä!
Reply
Joskus, kun elämässä monet asiat menevät hyvin, huomaan jonkin kumman (protestanttisen?) syyllisyyden iskevän päälle. Että ääh, ei noin paljon herkkuruokaa, voivoi, miksi on näin kiva talo, olenko ansainnut tällaisen? Kun juttelin asiasta P:n kanssa, hän sanoi, että kyseinen tunne on hänelle tosi vieras, joten ehkä kyse on oikeasti jostakin "itku pitkästä ilosta" -kansanmentaliteetista. :D Mutta onneksi osaan arvostaa noita asioita ja melkein aina myös nauttia niistä. Ja ajattelen, että noin epäitsekkäästäkin näkökulmasta ajateltuna ihminen on parhaimmillaan muitakin kohtaan, kun saa vähän tilaa nauttia elämästään, hengittää ja toteuttaa itseään. Ei siitä mitään tulisi, jos kaikki haluaisivat olla syöpälääkäreitä, ihan mahdotonhan sellainen yhteiskunta olisi!
Reply
Taatusti! Miten sitä oikeasti jotenkin on oppinut ajattelemaan, että kel onni on, se onnen kätkeköön..tai jotain.
Reply
Leave a comment