Hymy kuin vanhojen kiiltokuvien enkelillä kaadetun metsän lomassa

Apr 27, 2005 21:17

Luin juuri yhtäsoittoon Kun enkelit katsovat muualle-kirjan. Hassulla tapaa se koskettaa minua joka kerta. Ehkä siksi, koska löydän siitä niin monet ystäväni. Samaistumien tulee niin paljon lähemmäksi ja helpommaksi. Vaikka se onkin paikoitellen tosi lapsellista tekstiä ja ei-niin-mieltä-sykähdyttävää on se yksi minun suosikeistani ( Read more... )

itku, oulu

Leave a comment

Comments 2

sanjam April 27 2005, 18:48:32 UTC
Ennen me asuimme joidenkin ihmisten vanhan perunamaan päällä. Nyt me asumme joidenkin ihmisten entisen metsän paikalla. Feels bad, that one. *sympatialähetys sinulle*

Se kirja on vähän pöljäke siinä mielessä, että jos siinä olisi tyttö ja poika, niin siinä ei olisi mitään ihmeellistä.

Reply

apfel_st April 28 2005, 09:02:27 UTC
Minä kaipaan minun metsiä. Ne kasvaa takaisin vasta pitkän pitkän ajan kuluttua. *niisk*

Eiku kyllä minä pystyn samaistumaan siihen muutenkin. Toiseen tutustuminen, pienet porukat lukion 1. keväällä, lintsaaminen, kahvilla käynti. Se yleinen maailma, joka on niin kovin tuttu.

Reply


Leave a comment

Up