(no subject)

Dec 15, 2005 15:27

Hakodatelle tuli talvi♪♪ Tai siis viela talvempi kuin aikaisemmin. Lunta on satanut ainakin 3 paivaa putkeen ja lumen maara on myos sen mukainen.. Kiitos sen bussit sun muut on tietysti viela normaaliakin enemman myohassa (ja kuka vaittaa etta japanin bussit on AINA minuutilleen aikataulussa? taalla ne on vahintaan 10 minuuttia myohassa olipa kesa tai talvi.) ja huoneessa on ihan varmasti enintaan 5 astetta lamminta joka aamu kun heraan. Taalla ei ole sahkolammitysta missaan koska se on kallista.

Tulispa kesa.

Joululomalle ei ole edelleenkaan mitaan tekemista, lukuunottamatta japanin tunteja pari kertaa ja sita etta menen kaverille yoksi jossain vaiheessa. Toivosin etta olisi jotain tekemista sen sijaan etta joudun taatusti isantaperheen kanssa tekemaan jotain niinkin mielenkiintoista kun kaymaan kirkossa.. Mutta kylla se tasta.
Joululoman jalkeen on kulunut tasan 5 kk siita kun tulin (ja ensi viikolla 4), aika lentaa. Tosin voi olla etta kevat menee hitaammin kuin syksy, kun on jo ehtinyt tottua asioihin.. mutta toisaalta kevaalla on viela kerran isantaperheen vaihto, luokan vaihto ja sapporon matka, vaikea sanoa.

Olen alkanut viimeaikoina jo viihtymaan taalla paremmin, ihan niinkuin minulle aluksi sanottiinkin tapahtuvan kun kolme kuukautta+ on mennyt. Ja niinhan siina kavi. Luokkalaiset ei enaa arsyta. Sisko ei enaa arsyta. Mikaan mika ennen hairitsi ei oikeastaan hairitse enaa. Osasyyna voi tietysti olla se etta alkoi satamaan lunta, tulee ihan erilainen tunnelma joka paikkaan ja ehka siina samalla itsekin piristyy vahan. Hakodate on selvasti talvikaupunki, taalla oli niin harmaata syksylla.
Mutta vaikka ei enaa olekaan niin ahdistava olo, silti tuntuu aina silta ettei vaihto-oppiluus ole oikeasti ihan minua varten, ja tekisi mieli vaan menna kotiin ja tulla takaisin sitten isompana kun ei ole enaa pakko olla riippuvainen isantaperheesta tai muista. On vaikeaa saada valit toimimaan itsensa ja vieraan perheen kanssa, joka sattuu viela olemaan japanilainen. Tai ehka paremmin sanottuna, on vaikeaa tuntea itsensa taysin kotoisaksi kun taytyy koko ajan olla arvailemassa tekeeko oikein vai ei, taalla kun ei ole tapana sanoa sellaisia asioita suoraan. (Saankin kuulla aina isantaperheen aitini ajatuksista aluevalvojani kautta enka hanelta itseltaan, vaikka se olisi parempi.)

3.5 kuukauden paasta vaihtuu taas perhe, saas nahda millaista siella on.
Previous post Next post
Up