(no subject)
Tanaan on kulunut tasan kolme kuukautta siita kun tulin Japaniin♪ Vaikea uskoa, aika menee niin nopeasti! Muistan kun viimeksi mietin etta kohta on mennyt jopa kolme viikkoa, ja nyt siitakin on jo yli kaksi kuukautta.
Mitaan uutta taalla ei pahemmin ole tapahtunut, enka ole kaynytkaan missaan keskustaa pidempana. Lunta on satanut jo pari kertaa mutta talla hetkella sataa kaatamalla vetta ja ukkostaa. (En muuten muista nahneeni samanlaista ukkosta vahaan aikaan, jopa lattia tarisi siita aanesta.)
Koulussa menee ehka vahan paremmin, vaikka luokkalaiset on edelleen samalla lastentarhatasolla kuin ennenkin, ja vaikka onkin valilla tylsaa kun en tieda mita tekisin. Opiskeltavaa kylla on mutta ei vaan tule opiskeltua. Onneksi sain kuulla etta saan kevaalla vaihtaa luokkaa ihan mihin haluan, ja menen tietysti sinne missa kaverini ovat (En tosin viela tieda mika luokka se tulee olemaan, koulussani ryhmat sekoitetaan joka lukuvuoden alussa). Sitten voin olla tunneillakin enemman, ja onhan se muutenkin kivempaa kun on kavereita samalla luokalla.
Kuukauden paasta alkaakin jo joululoma, mutta ei silla etta kauheasti odottaisin sita - lomilla ei ole koskaan mitaan tekemista. Koska kaverinikin asuvat asuntoloissa, he menevat luultavasti jouluksi kotiin (jonnekin toiseen kaupunkiin) eika voi siis nahda heitakaan. Perheeni ei nahtavasti aio lahtea mihinkaan, en tieda miksi, joten menee sitten varmaan sisalla istumiseksi. Harmittaa kun lukee muiden vaihtareiden viesteja ja paivakirjoja siita miten he matkustelevat Tokyossa, Kyotossa, Nagoyassa ja ties missa ja itse olen jumissa tassa yhdessa kaupungissa josta on vaikea lahtea mihinkaan, koko vuoden varmaan kaymatta missaan sen kummemmin. Olisin toivonut paasevani kaymaan edes Sapporossa, mutta en tunne ketaan joka voisi lahtea mukaan, niin jaa sitten sekin varmaan nakematta.
Muuten menee ihan hyvin, perheen kanssa ja yleisesti. Lukuunottamatta host siskoani jonka kanssa en vaan tule toimeen ollenkaan, vaikka kuinka yrittaisin. Ja hyva etta edes mina yritan koska siskoni ei sita tee.. Han ei tee koskaan muuta kun katsoo ylimielisesti, naureskelee ja onnistuu aina tekemaan kiusaa jollain muulla tavalla. Kuvittelee varmaan olevansa joku prinsessa ja kauhean aikuinen kun on 18 vuotiaskin (Mene pahasti pusikkoon kylla se kuvitelma). Kertaakaan en tosin ole valittanut, vaikka mieli tekisi vahintaan joka kerta kun naen sen ihmisen.
Vaihto-oppilaana ei paljon ole varaa liikaan kritisointiin, pitaa vaan purkaa arsytys johonkin muuhun ettei tule vaikeuksia perheen tai muiden kanssa.
Mitaan uutta taalla ei pahemmin ole tapahtunut, enka ole kaynytkaan missaan keskustaa pidempana. Lunta on satanut jo pari kertaa mutta talla hetkella sataa kaatamalla vetta ja ukkostaa. (En muuten muista nahneeni samanlaista ukkosta vahaan aikaan, jopa lattia tarisi siita aanesta.)
Koulussa menee ehka vahan paremmin, vaikka luokkalaiset on edelleen samalla lastentarhatasolla kuin ennenkin, ja vaikka onkin valilla tylsaa kun en tieda mita tekisin. Opiskeltavaa kylla on mutta ei vaan tule opiskeltua. Onneksi sain kuulla etta saan kevaalla vaihtaa luokkaa ihan mihin haluan, ja menen tietysti sinne missa kaverini ovat (En tosin viela tieda mika luokka se tulee olemaan, koulussani ryhmat sekoitetaan joka lukuvuoden alussa). Sitten voin olla tunneillakin enemman, ja onhan se muutenkin kivempaa kun on kavereita samalla luokalla.
Kuukauden paasta alkaakin jo joululoma, mutta ei silla etta kauheasti odottaisin sita - lomilla ei ole koskaan mitaan tekemista. Koska kaverinikin asuvat asuntoloissa, he menevat luultavasti jouluksi kotiin (jonnekin toiseen kaupunkiin) eika voi siis nahda heitakaan. Perheeni ei nahtavasti aio lahtea mihinkaan, en tieda miksi, joten menee sitten varmaan sisalla istumiseksi. Harmittaa kun lukee muiden vaihtareiden viesteja ja paivakirjoja siita miten he matkustelevat Tokyossa, Kyotossa, Nagoyassa ja ties missa ja itse olen jumissa tassa yhdessa kaupungissa josta on vaikea lahtea mihinkaan, koko vuoden varmaan kaymatta missaan sen kummemmin. Olisin toivonut paasevani kaymaan edes Sapporossa, mutta en tunne ketaan joka voisi lahtea mukaan, niin jaa sitten sekin varmaan nakematta.
Muuten menee ihan hyvin, perheen kanssa ja yleisesti. Lukuunottamatta host siskoani jonka kanssa en vaan tule toimeen ollenkaan, vaikka kuinka yrittaisin. Ja hyva etta edes mina yritan koska siskoni ei sita tee.. Han ei tee koskaan muuta kun katsoo ylimielisesti, naureskelee ja onnistuu aina tekemaan kiusaa jollain muulla tavalla. Kuvittelee varmaan olevansa joku prinsessa ja kauhean aikuinen kun on 18 vuotiaskin (Mene pahasti pusikkoon kylla se kuvitelma). Kertaakaan en tosin ole valittanut, vaikka mieli tekisi vahintaan joka kerta kun naen sen ihmisen.
Vaihto-oppilaana ei paljon ole varaa liikaan kritisointiin, pitaa vaan purkaa arsytys johonkin muuhun ettei tule vaikeuksia perheen tai muiden kanssa.