Marraskuun kuulumisia
Huoh! On kyllà epàreilua, kun en pààse tàtà useammin pàivittàmààn! Halua kyllà olisi, mutta kun nettiin ei meinaa oikein pààstà... odotan valppain mielin Suomeen paluuta, siellà ainakin pààsee koneelle! ;)
Tàmàkin kuukausi on mennyt paljolti koulussa, kokeitakin on ollut ihan riittàmiin, hylàttyjà ei ole tullut ainakaan vielà... :D Tàssà muutamia marraskuun ”huippukohtia”/tapahtumia:
1) Kàvimme ensimmàistà kertaa Cagliarissa! Oli ihan mukavaa, mutta sunnuntai-iltapàivàn aktiviteettimahdollisuudet aika suhteellisen nollissa. Kàvimme Cagliarin ”historiallisessa keskustassa” kàvelyllà, sillà vàlin, kun Anna Maria oli jalkapallo-ottelussa Cagliari-Sampdoria (oli muuten ensimmàinen ja tàhàn mennessàkin ainoa ottelu, jonka Cagliari on voittanut tàllà kaudella, on kyllà varmaan kivaa olla jumbo... ;) ). Haluaisin kàydà siellà uudestaankin, mutta myòs hiukan suuremmilla ostosmahdollisuuksilla! :D
2) Olen tàssà jopa alkanut harrastaa pikkuhiljaa: olen aloittanut pianonsoiton (jàlleen kerran :D ) ja koripallon. Kyllà, niin uskomattomalta, kuin se kuulostaakin, meidàn Jukka harrastaa urheilua! xD Tàytyy kyllà sanoa, ettà alkuodotukseni olivat suhteellisen vaatimattomat, toisin sanoen, pelkàsin pahinta! Mutta olen viihtynytkin siellà tosi hyvin, porukka on suhteellisen minun tasoista, joten en nyt ole kuitenkaan tòrkein tumpelo ryhmàssà! :D Pianonsoittokin sujuu ihan kivasti, opettajani on mukava, ja millàs muulla sitten onkaan vàlià. ;) Pitàisi vaan jaksaa harjoitella! Laulan myòs mammani johtamassa kuorossa, laulavat tosi kauniita lauluja, mutta laulun puhtaudesta voidaan olla montaa mieltà. Kuorolaiset ovat kuitenkin mukavia, vaikkakin nuorempi ikàpolvi puuttuu oikeastaan kokonaan: no, laulaa kuorossa sentààn Nazareno- ja Alessandra-serkku, sekà Emma, Alessandran koulukaveri. Anna Mariankin pitàisi kait laulaa kuorossa, en ole aivan varma... :)
3) AFS:n valintakokeet, sangen mielenkiintoinen systeemi, jossa meidàn vaihtareiden piti olla mukana tavallisessa roolissamme: ”Ciao! Mi chiamo Jukka, vengo dalla Finlandia. Si, ci fa abbastanza freddo. No, non c’è la neve ancora. Qui mi piace/non mi piace… [Hei! Minun nimeni on Jukka, tulen Suomesta. Kyllà, siellà on melko kylmà. Ei, vielà ei ole lunta. Tààllà pidàn/en pidà...]” ja sità rataa. :) Vietimme yòn AFS:n paikallisosaston presindentin (todellakin liian virallinen nimike) luona, ja niinpà làhdimme illallisen jàlkeen baariin. Mukavaa oli, etenkin palattuamme baarista: valvoimme aamuviiteen jutellen, ja nauraen, pààosin nauraen.
Ja tàytyy sanoa, ettà minusta Suomesta on huomattavasti helpompaa làhteà vaihtariksi kuin tààltà, tai ainakin sààstyy suurelta vaivalta/odottamiselta. Tààllà kaikki tàyttàvàt englanninkieliset hakupaperit, jotka Suomessa tàytetààn vasta, kun on ”pààssyt làpi” haastattelusta, kohdemaatakaan he eivàt sataprosenttisella varmuudella tiedà muuta kuin vasta kevààllà, ja laitettuaan kolme maatoivettaan hakupapereihin, niiden vaihtamista on turha toivoa. Minà taasen tiesin tulevani Italiaan viime vuoden marraskuussa, siis suhteellisen myòhààn Suomen mittapuun mukaan, kun hakuaika alkoi jo vuoden alusta. Kohdemaatakin mietin vielà haastattelun jàlkeenkin, viiden maan joukosta. :) Hinnatkin ovat jo aivan oma sfààrinsà. Esim. Suomeen tulon tàysi hinta on 8 300 euroa, kun taas Suomesta tànne tulo oli viime vuonna 5 550 euroa... Onhan tààllàkin tietty apurahat, mutta tààllà sekin on ihan jàrjettòmàn monimutkaista: sità varten mm. kysytààn, kuinka monta autoa perheellà on ja minkà merkkisià, ja lista varmaankin jatkuu muilla vastaavilla kysymyksillà! Olen siis suhteellisen onnellinen, ettà olen Suomeen syntynyt. :)
4) Meillà oli koulussa aika jànnà juttu, jonka nimi on ”autogestione”. Se tarkoittaa sità, ettà oppilaat tulevat kouluun, mutta opettajat eivàt pidà tunteja, jos oppilaat eivàt niin halua. Niinpà luokassa oppituntien sijaan mm. kuunneltiin musiikkia, tanssittiin, pelattiin pingistà, ”lenttistà” ja ”jalista”, korttia, Trivial Pursuitia, juteltiin, juotiin viinaa (pari poikaa ihan kunnon kànnissà...), Kristine kertoi minulle, ettà liceo scientificossa (toinen rakennus, toisella puolella tietà) luokissa poltettiin marihuanaa... ettà sillà lailla! Tàtà siis teimme kaksi pàivàà, perjantaina ja lauantaina. Maanantaina taasen oli ”mielenosoitus”. Kyllà, tàllà kaikella on siis ”jàrkevà selitys”: Italian opetusministeri, Moratti, on esittànyt uudistuksen, jota oppilaat vastustavat, siis saadakseen opetuksettomia koulupàivià, jolloin voi melkeinpà jààdà kotiin. Perjantaina ja lauantaina melkeinpà kaikki olivat koulussa, mutta maanantaina puolet luokasta, joista puolet tulivat mielenosoitukseen, puolet menivàt ”kylille” (kuinka voi sanoa ”kaupungille” 5 000 asukkaan kylàstà? :D ). Mielenosoitus oli siis protesti tàlle uudistukselle. Tàytyy sanoa, ettà mielenosoitus oli sangen sààlittàvà esitys, se kesti vajaan tunnin, jonka jàlkeen kaikki hajaantuivat, kuka minnekin, en edes tiedà, olisiko mielenosoituksen pitànyt jatkua! Se oli siis semmoista laiskaa lampsintaa, joillakin oli kylttejà (joita olisi siis pitànyt vàsàtà perjantaina ja lauantaina koulussa, kyllàhàn se meidàn luokassa tehtiin, mutta sità ei otettu mukaan mielenosoitukseen, joku tyrkkàsi minullekin ennen mielenosoituksen alkua kyltin, mutta onneksi pààsin siità eroon!), suurimmalla osalla ei. Ja mahtavin mielenosoituksen iskulause: ”Moratti, Moratti, vaffanculo!”, jonka voisi suunnilleen kààntàà: Moratti (kuten muistamme, siis Italian opetusministeri), Moratti, haista paska! Onpahan ainakin suoraa puhetta!
Tàssà onkin sitten oikeastaan marraskuu, ja nàin puoli joulukuutakin! Hitsi, kun aika yksinkertaisesti menee liian nopeasti, ja kun nettiinpààsystàkààn ei ole toivoakaan tarpeeksi usein. Elàmà kuitenkin sujuu ihan mukavasti, sanomatta kuitenkaan, ettenkò perhettà ja kaikkia ystàvià kaipaisi. Mutta kotiinhan ei palata ennen heinàkuuta!!! :D
Yritàn jatkaa juttua vielà ennen joulua, oikeasti. Mutta, kirjoitinpahan sentààn suhteellisen reippaasti ennen uutta vuotta! ;) Hyvàà joulunalusaikaa sinnekin, ja jàttàkàà minulle kommentteja, kun kàytte lukemassa tàtà blogia, tai sàhkòpostiakin saa làhettàà, vastaukseen saattaa tosin mennà tovi. Kuulumisiin, siis toivottavasti ennen joulua!
Tàmàkin kuukausi on mennyt paljolti koulussa, kokeitakin on ollut ihan riittàmiin, hylàttyjà ei ole tullut ainakaan vielà... :D Tàssà muutamia marraskuun ”huippukohtia”/tapahtumia:
1) Kàvimme ensimmàistà kertaa Cagliarissa! Oli ihan mukavaa, mutta sunnuntai-iltapàivàn aktiviteettimahdollisuudet aika suhteellisen nollissa. Kàvimme Cagliarin ”historiallisessa keskustassa” kàvelyllà, sillà vàlin, kun Anna Maria oli jalkapallo-ottelussa Cagliari-Sampdoria (oli muuten ensimmàinen ja tàhàn mennessàkin ainoa ottelu, jonka Cagliari on voittanut tàllà kaudella, on kyllà varmaan kivaa olla jumbo... ;) ). Haluaisin kàydà siellà uudestaankin, mutta myòs hiukan suuremmilla ostosmahdollisuuksilla! :D
2) Olen tàssà jopa alkanut harrastaa pikkuhiljaa: olen aloittanut pianonsoiton (jàlleen kerran :D ) ja koripallon. Kyllà, niin uskomattomalta, kuin se kuulostaakin, meidàn Jukka harrastaa urheilua! xD Tàytyy kyllà sanoa, ettà alkuodotukseni olivat suhteellisen vaatimattomat, toisin sanoen, pelkàsin pahinta! Mutta olen viihtynytkin siellà tosi hyvin, porukka on suhteellisen minun tasoista, joten en nyt ole kuitenkaan tòrkein tumpelo ryhmàssà! :D Pianonsoittokin sujuu ihan kivasti, opettajani on mukava, ja millàs muulla sitten onkaan vàlià. ;) Pitàisi vaan jaksaa harjoitella! Laulan myòs mammani johtamassa kuorossa, laulavat tosi kauniita lauluja, mutta laulun puhtaudesta voidaan olla montaa mieltà. Kuorolaiset ovat kuitenkin mukavia, vaikkakin nuorempi ikàpolvi puuttuu oikeastaan kokonaan: no, laulaa kuorossa sentààn Nazareno- ja Alessandra-serkku, sekà Emma, Alessandran koulukaveri. Anna Mariankin pitàisi kait laulaa kuorossa, en ole aivan varma... :)
3) AFS:n valintakokeet, sangen mielenkiintoinen systeemi, jossa meidàn vaihtareiden piti olla mukana tavallisessa roolissamme: ”Ciao! Mi chiamo Jukka, vengo dalla Finlandia. Si, ci fa abbastanza freddo. No, non c’è la neve ancora. Qui mi piace/non mi piace… [Hei! Minun nimeni on Jukka, tulen Suomesta. Kyllà, siellà on melko kylmà. Ei, vielà ei ole lunta. Tààllà pidàn/en pidà...]” ja sità rataa. :) Vietimme yòn AFS:n paikallisosaston presindentin (todellakin liian virallinen nimike) luona, ja niinpà làhdimme illallisen jàlkeen baariin. Mukavaa oli, etenkin palattuamme baarista: valvoimme aamuviiteen jutellen, ja nauraen, pààosin nauraen.
Ja tàytyy sanoa, ettà minusta Suomesta on huomattavasti helpompaa làhteà vaihtariksi kuin tààltà, tai ainakin sààstyy suurelta vaivalta/odottamiselta. Tààllà kaikki tàyttàvàt englanninkieliset hakupaperit, jotka Suomessa tàytetààn vasta, kun on ”pààssyt làpi” haastattelusta, kohdemaatakaan he eivàt sataprosenttisella varmuudella tiedà muuta kuin vasta kevààllà, ja laitettuaan kolme maatoivettaan hakupapereihin, niiden vaihtamista on turha toivoa. Minà taasen tiesin tulevani Italiaan viime vuoden marraskuussa, siis suhteellisen myòhààn Suomen mittapuun mukaan, kun hakuaika alkoi jo vuoden alusta. Kohdemaatakin mietin vielà haastattelun jàlkeenkin, viiden maan joukosta. :) Hinnatkin ovat jo aivan oma sfààrinsà. Esim. Suomeen tulon tàysi hinta on 8 300 euroa, kun taas Suomesta tànne tulo oli viime vuonna 5 550 euroa... Onhan tààllàkin tietty apurahat, mutta tààllà sekin on ihan jàrjettòmàn monimutkaista: sità varten mm. kysytààn, kuinka monta autoa perheellà on ja minkà merkkisià, ja lista varmaankin jatkuu muilla vastaavilla kysymyksillà! Olen siis suhteellisen onnellinen, ettà olen Suomeen syntynyt. :)
4) Meillà oli koulussa aika jànnà juttu, jonka nimi on ”autogestione”. Se tarkoittaa sità, ettà oppilaat tulevat kouluun, mutta opettajat eivàt pidà tunteja, jos oppilaat eivàt niin halua. Niinpà luokassa oppituntien sijaan mm. kuunneltiin musiikkia, tanssittiin, pelattiin pingistà, ”lenttistà” ja ”jalista”, korttia, Trivial Pursuitia, juteltiin, juotiin viinaa (pari poikaa ihan kunnon kànnissà...), Kristine kertoi minulle, ettà liceo scientificossa (toinen rakennus, toisella puolella tietà) luokissa poltettiin marihuanaa... ettà sillà lailla! Tàtà siis teimme kaksi pàivàà, perjantaina ja lauantaina. Maanantaina taasen oli ”mielenosoitus”. Kyllà, tàllà kaikella on siis ”jàrkevà selitys”: Italian opetusministeri, Moratti, on esittànyt uudistuksen, jota oppilaat vastustavat, siis saadakseen opetuksettomia koulupàivià, jolloin voi melkeinpà jààdà kotiin. Perjantaina ja lauantaina melkeinpà kaikki olivat koulussa, mutta maanantaina puolet luokasta, joista puolet tulivat mielenosoitukseen, puolet menivàt ”kylille” (kuinka voi sanoa ”kaupungille” 5 000 asukkaan kylàstà? :D ). Mielenosoitus oli siis protesti tàlle uudistukselle. Tàytyy sanoa, ettà mielenosoitus oli sangen sààlittàvà esitys, se kesti vajaan tunnin, jonka jàlkeen kaikki hajaantuivat, kuka minnekin, en edes tiedà, olisiko mielenosoituksen pitànyt jatkua! Se oli siis semmoista laiskaa lampsintaa, joillakin oli kylttejà (joita olisi siis pitànyt vàsàtà perjantaina ja lauantaina koulussa, kyllàhàn se meidàn luokassa tehtiin, mutta sità ei otettu mukaan mielenosoitukseen, joku tyrkkàsi minullekin ennen mielenosoituksen alkua kyltin, mutta onneksi pààsin siità eroon!), suurimmalla osalla ei. Ja mahtavin mielenosoituksen iskulause: ”Moratti, Moratti, vaffanculo!”, jonka voisi suunnilleen kààntàà: Moratti (kuten muistamme, siis Italian opetusministeri), Moratti, haista paska! Onpahan ainakin suoraa puhetta!
Tàssà onkin sitten oikeastaan marraskuu, ja nàin puoli joulukuutakin! Hitsi, kun aika yksinkertaisesti menee liian nopeasti, ja kun nettiinpààsystàkààn ei ole toivoakaan tarpeeksi usein. Elàmà kuitenkin sujuu ihan mukavasti, sanomatta kuitenkaan, ettenkò perhettà ja kaikkia ystàvià kaipaisi. Mutta kotiinhan ei palata ennen heinàkuuta!!! :D
Yritàn jatkaa juttua vielà ennen joulua, oikeasti. Mutta, kirjoitinpahan sentààn suhteellisen reippaasti ennen uutta vuotta! ;) Hyvàà joulunalusaikaa sinnekin, ja jàttàkàà minulle kommentteja, kun kàytte lukemassa tàtà blogia, tai sàhkòpostiakin saa làhettàà, vastaukseen saattaa tosin mennà tovi. Kuulumisiin, siis toivottavasti ennen joulua!