Tiistaita
Viimeinen viikko on aina viimeinen viikko. Eilen mikään esine tai asia ei pysyny mun käsissä, tänään kaikki on muuten vaan syvältä hanurista (jota soittaa Seppo Hovi), joten elämä on mälsää.
Piirillä kummastusta herätti Siltakatu 14:n pihalla oleva ihmismassa sekä lukuisat eri tekniikan laitteet. Ehdin juuri kysyä yhdeltä tyypiltä, että mikäs juttu täällä on (luulin, että Kultajousi oli ryöstetty putipuhtaaksi ja nyt siellä oli kaikki uutiskanavat siitä uutisoimassa - tosi todennäköistä sekin), mutta homma paljastui vähemmän vakavaksi. Paikalle ryntäsi saman tien harmaahapsinen mies, joka tietysti oli bongannut mut postikärrin perusteella ja kysyi, oonko mä menossa viereiseen rappuun postia jakamaan. Kyllähän mie olisin, vastasin. Hiljaa piti olla, kun kuului sana hiljaisuus, muuten sai liikkua ja äännehtiä normaalisti. Kuvasivat Karjalan kunnaita -sarjaan jatkoa. Selmo. Menin rappuun, jossa törmäsin Kultajousen myyjään, annoin sille postit käteen ja pudotin Kuvanmaailman postit luukusta. Ja kyllä, pysyin kaukana kameroista, vaikka moni täkäläinen kuvauksia seurannut oli jo moneen kertaan huutanu, että postintyöntekijä pääsee vielä televisioon.
Vietin tänään melko tarkalleen tunnin vakuutusyhtiössä, ja nyt on Rinillä sellainen vakuutus, ettei paremmaksi ja kattavammaksi juuri saa. Naurettavintahan tässä on se, että se maksaa vain jokusen kympin enemmän kuin nykyinen IFillä, ja se taas ei korvaa juuri mitään. Siirsin sitten kaikki muutkin vakuutukset Tapiolaan takaisin, mutta onpahan nyt vähän turvatumpi olo, kun tietää, että jos tulisi uusi tapaturma, niin ainakin koiranhoitorahat löytyisi jostakin. Ja sainpahan näytettyä IFille pitkää nenää ja todettua, että tän siitä saa, kun aletaan korvauspalvelussa mulle saarnata siitä, mitä mie saan koiraltani tutkituttaa tapaturman yhteydessä ja mitä en. Ja pitkää nenää heidän "korvauspalvelulleen" muutenkin. Tulihan sitä tosiaankin sellainen fiilis, että sain korvauksia Rinin hoitamisesta kuntoon, kun sain ruhtinaalliset 32,25 euroa takaisin 253 euroa maksaneesta eläinlääkärikäynnistä.
Enää kolme päivää lomaan. Feels like forever. Lomaa ennen mun pitäisi mennä vielä huomenna teoria- ja laulutunnille konsalle. Laulutunnissa ei mitään, mutta jotenkin se teoria jännittää, vaikka siellä ei mitään erityistä ole (tai lähinnä vaikeaksi luokiteltavaa, kun miettii, että muu ryhmähän koostuu tyyliin kymmenvuotiaista natiaisista). Joona ei ole mulla vaan henkisenä tukena kolmeen viikkoon, joten on vähän orpo olo jo valmiiksi. Sit mua ärsyttää yks tyyppi konsalla, joka tulee mun jälkeen laulutunnille.
Töissä joku sanoi, että aina mie valitan. Miksiköhän? Eikö ääni annettu ihmiselle käyttöä varten?
Piirillä kummastusta herätti Siltakatu 14:n pihalla oleva ihmismassa sekä lukuisat eri tekniikan laitteet. Ehdin juuri kysyä yhdeltä tyypiltä, että mikäs juttu täällä on (luulin, että Kultajousi oli ryöstetty putipuhtaaksi ja nyt siellä oli kaikki uutiskanavat siitä uutisoimassa - tosi todennäköistä sekin), mutta homma paljastui vähemmän vakavaksi. Paikalle ryntäsi saman tien harmaahapsinen mies, joka tietysti oli bongannut mut postikärrin perusteella ja kysyi, oonko mä menossa viereiseen rappuun postia jakamaan. Kyllähän mie olisin, vastasin. Hiljaa piti olla, kun kuului sana hiljaisuus, muuten sai liikkua ja äännehtiä normaalisti. Kuvasivat Karjalan kunnaita -sarjaan jatkoa. Selmo. Menin rappuun, jossa törmäsin Kultajousen myyjään, annoin sille postit käteen ja pudotin Kuvanmaailman postit luukusta. Ja kyllä, pysyin kaukana kameroista, vaikka moni täkäläinen kuvauksia seurannut oli jo moneen kertaan huutanu, että postintyöntekijä pääsee vielä televisioon.
Vietin tänään melko tarkalleen tunnin vakuutusyhtiössä, ja nyt on Rinillä sellainen vakuutus, ettei paremmaksi ja kattavammaksi juuri saa. Naurettavintahan tässä on se, että se maksaa vain jokusen kympin enemmän kuin nykyinen IFillä, ja se taas ei korvaa juuri mitään. Siirsin sitten kaikki muutkin vakuutukset Tapiolaan takaisin, mutta onpahan nyt vähän turvatumpi olo, kun tietää, että jos tulisi uusi tapaturma, niin ainakin koiranhoitorahat löytyisi jostakin. Ja sainpahan näytettyä IFille pitkää nenää ja todettua, että tän siitä saa, kun aletaan korvauspalvelussa mulle saarnata siitä, mitä mie saan koiraltani tutkituttaa tapaturman yhteydessä ja mitä en. Ja pitkää nenää heidän "korvauspalvelulleen" muutenkin. Tulihan sitä tosiaankin sellainen fiilis, että sain korvauksia Rinin hoitamisesta kuntoon, kun sain ruhtinaalliset 32,25 euroa takaisin 253 euroa maksaneesta eläinlääkärikäynnistä.
Enää kolme päivää lomaan. Feels like forever. Lomaa ennen mun pitäisi mennä vielä huomenna teoria- ja laulutunnille konsalle. Laulutunnissa ei mitään, mutta jotenkin se teoria jännittää, vaikka siellä ei mitään erityistä ole (tai lähinnä vaikeaksi luokiteltavaa, kun miettii, että muu ryhmähän koostuu tyyliin kymmenvuotiaista natiaisista). Joona ei ole mulla vaan henkisenä tukena kolmeen viikkoon, joten on vähän orpo olo jo valmiiksi. Sit mua ärsyttää yks tyyppi konsalla, joka tulee mun jälkeen laulutunnille.
Töissä joku sanoi, että aina mie valitan. Miksiköhän? Eikö ääni annettu ihmiselle käyttöä varten?