"Koulu" alkoi
Eipä tuota mun kohdalla tosin ehkä kouluksi voi sanoa. Kävin eilen ilmoittautumassa konservatoriolla 1/3 teoriaan ja säveltapailuun sekä laulutunneille. Sain molemmat tungettua keskiviikon ohjelmaan, jottei tarvitse monta päivää varata konsalla juoksemiseen.
Opiskelu alkoikin sitten saman tien. Oli tosi pelottavaa mennä ensin teoriatunnille, kun luokassa oli pelkkiä pilttejä. No okei, Posti-Joona on mun kaverina, kun silläkin on kaikki teoriat suorittamatta. Ja tuntuipa kivalta, kun oli joku hengenheimolainen mukana, niin ei tarvinnut heti aloittaa yksin pienten lasten keskellä. Tunne oli jotenkin molemminpuolinen niin meidän kuin pienten pilttien puolelta: "keitä hittoja noi on ja miks ne on täällä". Piltit eivät uskaltaneet tehdä mitään, kun ne vaan katsoi, että luokassa on pelottavia isoja ihmisiä.
Julma totuushan on, että piltit osaa paremmin kuin me xD Kolmisointuharjoituksessa tosin mun piti laulaa yksin malliksi (tosi vaativa harjoitus, not), ja sen esityksen jälkeen kukaan ei halunnut kokeilla yksin. Sitten kun opettaja pakotti kokeilemaan, niin jostain luokan perältä kuului lähinnä pientä pihinää, josta juuri ja juuri sai selvää, että suunnilleen oikeat nuotit siellä oli. Aww-refleksi.
Teorian jälkeen mulla oli yksi tunti vapaata, kävin kaupassa ja menin konsalle lukemaan. Oli ihan kivaa. Laulutunnilla tuntui, että kaikki viime vuonna saamani tieto ja taito oli kadonnut kesän aikana, mutta ehkäpä ne löytyvät taas, kun jokusen viikon jaksaa niitä penkoa takaraivosta. Harjoittelua varjostaa hieman n. viikon putkeen kestänyt niska- ja päänsärky.
Sain maanantaina puhelun IF:ltä Rinin eläinlääkärilaskusta, mikä samalla harmitti, mutta myös miellytti: kuvittelin tietenkin, että korvausrahat napsahtaa pian tilille. Ja hitot, tyyppi tivasi ensin kovaan, että mitä ihmeen juttuja nää selkä-, lonkka- ja kyynärkuvaukset ja polvitutkimukset on. Kun selitin, että otin samalla nukutuksella, niin ei tarttee toista kertaa nukuttaa enää syksyn aikana, niin tyyppi kuulosti entistä tympeämmältä. Hittoako sille kuuluu, mitä kaikkea mie koiraltani tutkitutan, kun se ei niiden korvaussysteemiin vaikuta mitenkään. Tyyppi totesi sitten vaan loppuun, että hän soittaa eläinlääkärille ja kysyy, mitkä kaikki jutut kuuluu hampaankorjaukseen ja sulki puhelimen. Joo, haist vaan home, ja siinäpähän soitat. Ei vaan oo rahoja kuulunut tilille. Tai okei, luulin ensin, että oli, kun kävin tilin tarkistamassa, mutta sinne olivatkin tulleet Tarmo-shoppetin lomarahat yllättäen. Kävin Tapiolassa maanantaina, ja voivat IFillä olla varmoja siitä, että vakuutusyhtiö vaihtuu tasan tarkkaan ensi viikolla, kun meen käymään Tapiolassa uudestaan. Sen verran tyytymätön oon ollu heidän systeemiin, että vaihdan mieluusti takaisin vanhaan, vaikka maksaisikin hitusen enemmän.
Peruin tänään Enon tokokokeen, ja kyllä ketuttaa. Olis niin kiva päästä kisaamaan, mut sitä pitää vaan malttaa odottaa ensi kuuhun. Paperit pitää saada takaisin ensin Kennelliitosta. Taidanpa sinne ensi viikolla soittaa ja kysellä, joko Rinin lonkista ja kyynäristä on virallinen tuomio annettu. Polvitutkimus näkyi jo Koiranetissä, mut se nyt toisaalta ei ollut kuin syöttää sinne.
Taidan lähteä koiran kanssa lenkille. Mielentyhjennyssessio voisi tehdä taas teppoa.
Opiskelu alkoikin sitten saman tien. Oli tosi pelottavaa mennä ensin teoriatunnille, kun luokassa oli pelkkiä pilttejä. No okei, Posti-Joona on mun kaverina, kun silläkin on kaikki teoriat suorittamatta. Ja tuntuipa kivalta, kun oli joku hengenheimolainen mukana, niin ei tarvinnut heti aloittaa yksin pienten lasten keskellä. Tunne oli jotenkin molemminpuolinen niin meidän kuin pienten pilttien puolelta: "keitä hittoja noi on ja miks ne on täällä". Piltit eivät uskaltaneet tehdä mitään, kun ne vaan katsoi, että luokassa on pelottavia isoja ihmisiä.
Julma totuushan on, että piltit osaa paremmin kuin me xD Kolmisointuharjoituksessa tosin mun piti laulaa yksin malliksi (tosi vaativa harjoitus, not), ja sen esityksen jälkeen kukaan ei halunnut kokeilla yksin. Sitten kun opettaja pakotti kokeilemaan, niin jostain luokan perältä kuului lähinnä pientä pihinää, josta juuri ja juuri sai selvää, että suunnilleen oikeat nuotit siellä oli. Aww-refleksi.
Teorian jälkeen mulla oli yksi tunti vapaata, kävin kaupassa ja menin konsalle lukemaan. Oli ihan kivaa. Laulutunnilla tuntui, että kaikki viime vuonna saamani tieto ja taito oli kadonnut kesän aikana, mutta ehkäpä ne löytyvät taas, kun jokusen viikon jaksaa niitä penkoa takaraivosta. Harjoittelua varjostaa hieman n. viikon putkeen kestänyt niska- ja päänsärky.
Sain maanantaina puhelun IF:ltä Rinin eläinlääkärilaskusta, mikä samalla harmitti, mutta myös miellytti: kuvittelin tietenkin, että korvausrahat napsahtaa pian tilille. Ja hitot, tyyppi tivasi ensin kovaan, että mitä ihmeen juttuja nää selkä-, lonkka- ja kyynärkuvaukset ja polvitutkimukset on. Kun selitin, että otin samalla nukutuksella, niin ei tarttee toista kertaa nukuttaa enää syksyn aikana, niin tyyppi kuulosti entistä tympeämmältä. Hittoako sille kuuluu, mitä kaikkea mie koiraltani tutkitutan, kun se ei niiden korvaussysteemiin vaikuta mitenkään. Tyyppi totesi sitten vaan loppuun, että hän soittaa eläinlääkärille ja kysyy, mitkä kaikki jutut kuuluu hampaankorjaukseen ja sulki puhelimen. Joo, haist vaan home, ja siinäpähän soitat. Ei vaan oo rahoja kuulunut tilille. Tai okei, luulin ensin, että oli, kun kävin tilin tarkistamassa, mutta sinne olivatkin tulleet Tarmo-shoppetin lomarahat yllättäen. Kävin Tapiolassa maanantaina, ja voivat IFillä olla varmoja siitä, että vakuutusyhtiö vaihtuu tasan tarkkaan ensi viikolla, kun meen käymään Tapiolassa uudestaan. Sen verran tyytymätön oon ollu heidän systeemiin, että vaihdan mieluusti takaisin vanhaan, vaikka maksaisikin hitusen enemmän.
Peruin tänään Enon tokokokeen, ja kyllä ketuttaa. Olis niin kiva päästä kisaamaan, mut sitä pitää vaan malttaa odottaa ensi kuuhun. Paperit pitää saada takaisin ensin Kennelliitosta. Taidanpa sinne ensi viikolla soittaa ja kysellä, joko Rinin lonkista ja kyynäristä on virallinen tuomio annettu. Polvitutkimus näkyi jo Koiranetissä, mut se nyt toisaalta ei ollut kuin syöttää sinne.
Taidan lähteä koiran kanssa lenkille. Mielentyhjennyssessio voisi tehdä taas teppoa.