Epäilemättömyydellänsäkään
Pitäisi vaan tajuta se, että jos jättää oikean safkan syömättä, tulee hillitön himo ahtaa kaikkea mahdollista napaansa. Ja jos se ei tule vielä samana päivänä, niin viimeistään sitten seuraavana. Tässä taannoin kun olin ollut edellisenä päivänä vähemmällä ravinnolla, ja T:n kanssa oltiin syöty mun luona, niin saman tien kun T painoi ulko-oven perässään kiinni, olisin voinut syödä vaikka pienen hevosen. Ja kuvaavaa on, että tilanne iski noin puoli sekuntia siitä kun olin jäänyt yksin. Eihän siinä kai periaatteessa mitään vikaa olisi, paitsi että jossakin vaiheessa se johtaisi oksentamiseen, ja sitä nyt kai olisi yritettävä välttää (viime aikoina on ollut vain lähellä piti -tilanteita, joten olen jokseenkin puhtain paperein sen suhteen toistaiseksi). Tänään taas en viitsinyt laittaa ruokaa iltapäivällä, vaan söin leipää vain. Kävin Maisan kanssa eläinkaupassa ja lenkillä ja olin ihan lötkö, hyvä kun jaksoin Maisan kanssa ravata lenkin loppuun. Kotiin tultua laitoinkin sitten safkaa ja vedin lautasellisen välimerellistä pastaa (tonnikalaa ja kierremakaroneja. Fetakuutiot on se väli-), ja vielä jädeä päälle. Nyt ei ole enää lötkö olo, tai vaikka olisikin niin on ainakin ravittu. Sitä paitsi viikonlopusta jäi yksi Magners-pullo, joten nautiskelen siitäkin tässä samalla (ei muuten ole Magnersin voittanutta. Aivan parasta).
Tänään alkoi koulussa kurssi yhteisöllisistä työmenetelmistä traumaattisista kriiseistä toipumisessa. Ensimmäinen jaettu kurssimatsku perustui WTC-onnettomuuden jälkeiseen amerikkalaiseen tutkimukseen, ja sain tehdä kovasti töitä jotta sain pidettyä suuni enkä kommentoinut mitään siitä, etteivät "iskut" lainkaan välttämättä olleet Osaman tekosia. Täytyy jatkossakin muistaa, että kun jotakin traagista on tapahtunut, tuossa yhteydessä on aivan sama kuka sen on aikaansaanut ja mitä mieltä itse siitä on. Senhän pitäisi olla itsestäänselvää, mutta ainakaan oman kokemukseni mukaan kaikille se ei sitä ole. Noh. Se paasauksesta, alkoi vaan ärsyttää kun "war on terrorism" oli merkitty käsitteen "preventive actions" alle. Kivikaudellako ne Jenkeissä elää? (Tähän sopisi jatkaa Bushin, McCainin ja Palinin mollaamisella, mutta ottaen huomioon Vanhasen suusta loikanneet sammakot - viimeisimpänä puutarhametropoliunelmat, joita esiteltiin sunnuntain lehdessä - ei Suomessakaan liene juuri varaa henkseleitä paukutella).
Pitäisi vähän selvitellä kouluasioita mutta en oikein tiedä jaksanko. Moni muukin asia on vähän vinksallaan eikä torstaina tekemäni lista ole juuri lyhentynyt. En meinaa taas jaksaa mitään. Jos en tekisi muuta kuin tulisi koulun jälkeen kotiin ja istuisin täällä, saisin ehkä pikkuhiljaa hoidettua asioita. En välttämättä edes kaipaa mitään muuta, viikolla siis. Pitäisi kai yrittää rauhoittaa illat koulun jälkeen, etten olisi aina niin pirun väsynyt.
Tänään alkoi koulussa kurssi yhteisöllisistä työmenetelmistä traumaattisista kriiseistä toipumisessa. Ensimmäinen jaettu kurssimatsku perustui WTC-onnettomuuden jälkeiseen amerikkalaiseen tutkimukseen, ja sain tehdä kovasti töitä jotta sain pidettyä suuni enkä kommentoinut mitään siitä, etteivät "iskut" lainkaan välttämättä olleet Osaman tekosia. Täytyy jatkossakin muistaa, että kun jotakin traagista on tapahtunut, tuossa yhteydessä on aivan sama kuka sen on aikaansaanut ja mitä mieltä itse siitä on. Senhän pitäisi olla itsestäänselvää, mutta ainakaan oman kokemukseni mukaan kaikille se ei sitä ole. Noh. Se paasauksesta, alkoi vaan ärsyttää kun "war on terrorism" oli merkitty käsitteen "preventive actions" alle. Kivikaudellako ne Jenkeissä elää? (Tähän sopisi jatkaa Bushin, McCainin ja Palinin mollaamisella, mutta ottaen huomioon Vanhasen suusta loikanneet sammakot - viimeisimpänä puutarhametropoliunelmat, joita esiteltiin sunnuntain lehdessä - ei Suomessakaan liene juuri varaa henkseleitä paukutella).
Pitäisi vähän selvitellä kouluasioita mutta en oikein tiedä jaksanko. Moni muukin asia on vähän vinksallaan eikä torstaina tekemäni lista ole juuri lyhentynyt. En meinaa taas jaksaa mitään. Jos en tekisi muuta kuin tulisi koulun jälkeen kotiin ja istuisin täällä, saisin ehkä pikkuhiljaa hoidettua asioita. En välttämättä edes kaipaa mitään muuta, viikolla siis. Pitäisi kai yrittää rauhoittaa illat koulun jälkeen, etten olisi aina niin pirun väsynyt.