What's in my cake this time

[w1400]

Viimeisiä päiviä Oulussa viedään. Tänään tulee lähtö Puokkarista Lintulalalaan (hah kun olenkin taas hauska) T:n isän maalausyksiöön. Käytiin siellä eilen, edellinen yöpyjä (T:n isän lapsyydenystävä) oli jättänyt kämpän karuun kuntoon. Ei siellä sotkuista ollut, ei suinkaan, mutta tupakkia oli polteltu sisällä ja tumpit olivat kahvinkeittimen

Comments

[anonymous]

Haluan vain sanoa, että olen tosi ylpeä sinusta. Olet minulle yksi niistä ystävistä, joita pidän hyvinä esikuvina omien ongelmien selvittämisessä. Enkä nyt tarkoita "jee!-yksi-ystäväni-on-ehkä-LIHONUT-hänen-painonsa-on-muuttunut-mikä-tekee-minusta-paremman-syömishäiriöisen-ja-sairaamman-säälikää-minua!"-tavalla. Tunnet minut paremmin. Ja minä sinut kuin että luokittelisin sinut diagnoosien mukaan ja ajattelisin sinusta mitään pelkkinä kirjain- ja numerokoodeina.

(Eikä mielestäni, muuten, demoneja tarvitse täysin karkoittaa. Kunhan niitä oppii huijaamaan, niiden läsnäolon hyväksymään ja niitä vieroksumaan. Minä ainakin yritän oppia tanssimaan omieni kanssa. Mitä voin sanoa? Rakastan v*ttuilua.)

-J

p.s. Katson muuten "the Pianist" -leffaa parhaillaan ja se on tosi hyvä! Kiitos lainasta.

[w1400]

Kiva että kommentoit. Jaksat aina olla niin rohkaiseva.

Mäkin tykkäsin Pianistista. Vaikka onhan se aika järkyttäväkin... (ja paikoin melko epäuskottava, mut niinhän ne leffat yleensä).

Toivottavasti vointisi on hyvä <3

[anonymous]

Sain leffan juuri loppuun. Upea!

Pidän maailmansotia käsittelevistä elokuvista, koska ne haastavat ajattelemaan (isäni veli on naimisissa maailman ihanimman ja lämpimimmän saksalaisen naisen kanssa, joten ystävyys maata kohtaan syntyi, ennen kuin edes tiesin koko sotien tapahtuneen). Kontrasti on kovin vahva saksalaisten (yleisesti natseiksi leimattujen) sekä eurooppalaisten vähemmistöjen, etenkin juutalaisten tai muuten "epäpuhtaiden", kohdalla. Aina kun katson elokuvia kuten tämä, tunnen paljon, mikä on aivan ihanaa. Eikä akustinen klassinen musiikki ole ikinä koskaan miinusta. Hyräilin mukana, kun ilokseni bongasin uuden suosikkini 'Moonlight sonatan' tuossa

Suosittelen: "Toisten elämä" ("Das Leben der Anderen"). Elokuva, jonka taannoin bongasin Töölön kirjastosta. Oman maailman, näkökulman sekä arvojen käsitteleminen ja arviointi avaimina siinä. :)

Enkä kannusta vain kannustaakseni. Edelleen. :) Sanon, tai kirjoitan, mitä tahdon ilmaista, kun jaksan ja tahdon toisen tietävän. <3 Vointini valitettavasti voisi olla huomattavasti

[w1400]

Hei tosta toisten elämästä on ollu T:n kanssa puhetta, se taitaa olla nähnyt sen mut multa on mennyt ohi. Sekin kehui sitä kovasti, täytyy siis ottaa ohjelmistoon!

Ehkä olisi hyvä käydä ysillä. Mikset päiviksellä pärjäisi? Se on tosin Laaksossa kai aika tylsä paikka. Hyvä kuitenkin että elossa. Se on alku.

[anonymous]

Koska päiväosasto tarkoittaisi sitä, että pitäisi olla päivärytmi kunnossa (ei nykyinen "nukun - en nuku - nukun 16t" ja olen valveilla/unessa milloin sattuu). Pitäisi myös olla jaksamista ja kiinnostusta ohjelmaan sekä tarjottuihin ryhmiin. Viimeisen puolen vuoden aikana olen vain itkenyt jokaisen lääkärin/sairaanhoitajan käynnin ja ollut aikas depis. Kyllä niitä hyviä päiviäkin on, mutta ne ei ihan osu noiden visiittien kohdalle. Ehkä juuri niiden itsensä takia. Saa nähdä miten seuraava menee tässä 24t sisällä.

-J

[anonymous]

Okei, ei mennyt ihan putkeen. Ei edes sinne päin. Ja sain helvetinmoiset haukut niskaan, kun ei ollut vanhoja reseptejä mukana uusittavaksi. "Todella huonokuntoiset skitsofreenikotkin tuo vanhat reseptit mukaan. Et ole mikään vauva. Pitää kantaa vastuuta asioista." Tämä sen jälkeen kun olin itkenyt tunnin ja sanonut mm. että jos olisi mahdollista vain mennä makuulle ja kuolla, tekisin niin. Aina yhtä mukavia nuo käynnit ja ei, en halunnut tarjottua ylimääräistä aikaa ennen seuraavaa kuukauden päästä olevaa, kiitos.

-J

[w1400]

No voi hitto. Argh. Oon niin vihanen sun puolesta... Jos yhtään lohduttaa niin mulle on joskus sanottu Lapparissa noin: "Sä et ole Pauliina enää mikään vauva". Voi vittu. Ei kai sitä asioisi psyk.poleilla jos se nyt siitä olisi kiinni! Onko siellä ketään fiksua, esim. sairaanhoitajaa tms?

[anonymous]

Kiitos. Sairaanhoitaja on ihan jees, kai, olen tavannut vain kerran. Onneksi seuraava aika on yhteistapaaminen hänen ja lääkärin kanssa.

-J

[w1400]

Onksiihen pitkästi aikaa? Se kuukausi? Voitko puhua hoitajan kanssa sitä ennen, ihan vaan että tietäisi miten oot kokenut lääkärin käyttäytymisen?

[anonymous]

Se kuukausi. Melkein päivälleen. En tiedä. Vaikuttavat aika yhteisrintamalta. Luulen, että kunhan vähän kokoan itseäni, yritän etsiä yksityistä. Rahaa on, mamma och pappa betalar, mutta se onkin ainoa mitä on. Kaikkea mitä voisi tahtoa, paitsi mieli...

-J

[w1400]

Ne tietty vaikuttaa aina aika yhteisrintamalta. Blaa. Mut ehkä kuitenkin voisit? Voisi helpottaa kuitenkin sun oloa jos avautuisit. Ihan vaan että tietäisivät vähän mitä ajattelet.

Toivottavasi löydät yksityisen. Onko sulla jotain lähteitä mistä oot kattonu vai ihan randomina? Ihanaa että sun vanhemmat kuitenkin maksaa.

[anonymous]

Se jämpti asenne katoaa aina niillä käynneillä. Olo on kuin olisi jossain stasi-kuulustelussa ja kaikki käynnit ensimmäistä lukuun ottamatta olen todellakin vain itkenyt.

Vanhemmat on yrittäneet saada yksityiselle aina, kun ovat huomanneet, miten lääkäri on vaihtunut tai hoitopaikassa on ollut jotain tyypillistä sössimistä. Netistä olen kahlannut läpi Dextran, Mehiläisen ja Helsingin lääk.keskusyhtymän (vai mikä onkaan) sivuja. En nyt tähän hätään tahtoisi terapiaa, vaan hyvän lääkärin, kontrollit lääkehoitoon ja fyysiseen vointiin, sekä säännölliset käynnit. Jos tiedät jotain mestaa, olisin enemmän kuin kiitollinen tiedoista.

-J

[w1400]

Hei tuli mieleen tässä että jos haluat apua yksityisen tahon etsintään niin voisin olla vapaaehtoinen...?

Ootko löytänyt noilta mainitsemiltasi lääkäriasemilta mitään? Voit kirjottaa mulle vaik Facebookiin yksärinä, niin käy helpommin tämä!