Saumoja ei
Olin gastrolla tänään. Labrat, paitsi kalkki ja D-vitsku, olivat kohdillaan. Pitäisi kai saada aikaiseksi syödä sitä kalkki- & D-vitamiinivalmistetta. En tajua mikä siinä mättää, miksi se on niin vaikeaa. Kun sitä nyt on jo vuositolkulla suositeltu ja aina vaan lykkään aloitusta. Onkohan se joku juttu että ajattelen että mun nyt "pitää" olla edes jotenkin sairas, tai aiheuttaa itselleni vahinkoa? Mene tiedä. Lääkäri itse oli hieman sympaattisempi kuin muistin - hän aikanaan antoi minulle diagnoosin (haha, ja sanoi ettei ole syytä muuttaa elämäntyyliä - eikä edes kysynyt minkälaisia päiviä teen). Etukäteen mietin että lasautan hänelle päin naamaa kaikki mitä olen hänestä ajatellut, että hänen tekemänsä tähystykset olivat niin kivuliaita että jäin Malmille vuosiksi hoitoon ihan vaan kun pelkäsin niin paljon joutumista hänen potilaakseen takaisin, ja että oloni parani kun hieman hellitin menoistani ja keskityin vain pariin asiaan kerrallaan vaikka hänen mukaansa ei olisi tarvinutkaan... No joo, typeräähän se olisi ollut, mutta onneksi kaikkea sopii ajatella.
Juhannussuunnitelmat ovat tarkentuneet, mikä on vallan mainiota! Maisakin pääsee kirmaamaan vapaana. Torstaina ei toivottavasti olisi aivan kamalia ruuhkia Lahteen. Pääsen lähtemään jo (toivottavasti) aamupäivällä, aamulla hengaan vielä YTHS:llä hammaslääkärissä. Rimpatirei.
Päivät taas vaan kuluvat enkä pysy perässä edes viikonpäivien vaihteluissa. Masennus on siinä jamassa että tekisi mieli perua kaikki sovitut miitit, mutta kunhan riivin itseni pihalle, onkin ihan kivaa mennä ja hommailla. Kotona hommailu sen sijaan on olematonta. Huoneeni on varsin sotkuinen ja likainen, vaate- ja pyykkiläjiä pursuu joka paikassa ja lattialla lojuu roskia. Kumma juttu, aiemmin poimin aina roskat saman tien pois lattialta, nykyisin ne jäävät paikoilleen pitkäksikin aikaa. Sängyn sentään olen joka päivä pedannut. Tuntuu että hampaiden pesukin on raskasta ja siihen pitää erikseen pakottautua. Kuitenkaan ei olisi juuri syytä tällaiseen, asiat ovat sujuneet ainakin parina viime päivänä melko mukavasti enkä ole edes oksentanut. Jos mielialani näyttäisi graafina, tarvittaisiin kaksi käyrää: Toinen menisi siellä missä tavis-ihmistenkin, vaihdelleen aina tapahtumien mukaisesti. Toinen taas lilluisi jossakin syvällä pohjamudissa nousematta ikinä.
Huomenna yritän pitää siivouspäivän. Lisäksi pitäisi käydä shoppaamassa uusia perus-t-paitoja. Jos vaan saisi maksettua laskut ensin. Nekin ovat kasaantuneet, ja niitä on varsin suurten summien edestä. En jaksa miettiä, nyt ramasee.
Juhannussuunnitelmat ovat tarkentuneet, mikä on vallan mainiota! Maisakin pääsee kirmaamaan vapaana. Torstaina ei toivottavasti olisi aivan kamalia ruuhkia Lahteen. Pääsen lähtemään jo (toivottavasti) aamupäivällä, aamulla hengaan vielä YTHS:llä hammaslääkärissä. Rimpatirei.
Päivät taas vaan kuluvat enkä pysy perässä edes viikonpäivien vaihteluissa. Masennus on siinä jamassa että tekisi mieli perua kaikki sovitut miitit, mutta kunhan riivin itseni pihalle, onkin ihan kivaa mennä ja hommailla. Kotona hommailu sen sijaan on olematonta. Huoneeni on varsin sotkuinen ja likainen, vaate- ja pyykkiläjiä pursuu joka paikassa ja lattialla lojuu roskia. Kumma juttu, aiemmin poimin aina roskat saman tien pois lattialta, nykyisin ne jäävät paikoilleen pitkäksikin aikaa. Sängyn sentään olen joka päivä pedannut. Tuntuu että hampaiden pesukin on raskasta ja siihen pitää erikseen pakottautua. Kuitenkaan ei olisi juuri syytä tällaiseen, asiat ovat sujuneet ainakin parina viime päivänä melko mukavasti enkä ole edes oksentanut. Jos mielialani näyttäisi graafina, tarvittaisiin kaksi käyrää: Toinen menisi siellä missä tavis-ihmistenkin, vaihdelleen aina tapahtumien mukaisesti. Toinen taas lilluisi jossakin syvällä pohjamudissa nousematta ikinä.
Huomenna yritän pitää siivouspäivän. Lisäksi pitäisi käydä shoppaamassa uusia perus-t-paitoja. Jos vaan saisi maksettua laskut ensin. Nekin ovat kasaantuneet, ja niitä on varsin suurten summien edestä. En jaksa miettiä, nyt ramasee.