Perhe on pahin
Olin eilen siskon luona Espoossa, kun en tänään pääse kummipojan (sen nuoremman) synttäreille. Ehkä joku muistaakin että välit Espoon-siskooni eivät ole koskaan olleet erityisen lämpimät, eikä eilinen tuonut poikkeusta tähän. En voi sanoa olevani mikään suuri guru lasten kasvatuksen suhteen, mutta siskoni asenne vanhempaan poikaansa muistuttaa valitettavan paljon sitä, minkä itse sain siskoltani osakseni kun vielä asutimme samaa kyläpahasta. Siskoni oli stressaantunut ja hänellä oli paljon tekemistä tämänpäiväisten kekkereiden vuoksi, mutta Rasmus jäi kyllä aivan liiaksi vaille positiivista huomiota. Negatiivista sitten tuli enemmänkin. Mieleni teki puuttua asiaan, raukkamaista lienee etten sitä tehnyt, mutta en vaan jotenkin kyennyt. Kai siskon seura vetää edelleen hiljaiseksi. Ei hyvä luoja, alan pian pitää itseäni sisarusparven selväjärkisimpänä.