Oksitosiinia, sateelta tuoksuvia omenoita ja englantilaista vaniljakastiketta
Viikonloppu oli oikein mukava. Näin menninkäistä, ja sen kanssa oli kiva kävellä sateessakin. Pidimme yhdessä kiinni sateenvarjosta ja kiirehdimme keltaisten lehtien peittämiä jalkakäytäviä pitkin rautatieasemalle. Enkä myöhästynyt junasta kuin kerran, periaatteessa.
Tiskasin aimo pinon astioita ja oli mukava hyräillä itsekseen yksiössä kun käsivarret oli saippuavaahdossa. Ja miitinkin lopuksi oli mukava tiskata kun Miccoh auttoi.
Miitissä oli hauskaa. Opin pelaamaan videopelejä, joskin huonosti, ja keskustelin parisuhteen nukkumisvaikeuksista kun sänkyyn ei yksinkertaisesti mahdu nukkumaan vierekkäin. Citadelsia (jonka kirjoitin väärin todennäköisesti) en osannut pelata kannattavasti, mutta autoin erästä herraa voittamaan, ja se oli veikoa.
Giljotiinia oli hauska käyttää. Piirakkakin oli hyvää ja Lempäälässä oli mukava istua ja jutella. Yhteiskokkailu piti tehdä improvisaatiolla ja mokoma Ilkka ei suostunut tulemaan nukkumaan vaikka patistin. Ja pidin sille seuraavana iltana luennon parisuhdehormoneista, mikä oli hauskaa. Kalevi Korpin seikkailuista en muista kylläkään paljoa, kun nukahdin - mutta se oli silti kivaa, menninkäiselläni on suloinen ääni.
Aamulla minulla oli vieläkin hymyileväinen olo, söin omenan bussipysäkillä eikä edes sade haitannut. Englannin puhekurssilla juttelimme vaniljakastikkeesta ja turskasta, ja amerikkalaistumisesta ja politiikasta.
Tajusin, että nyt minulla on oikeasti aikaa tehdä asioita, kuten lukea ja kirjoittaa ja olla ja elää ja hymyillä.
Tiskasin aimo pinon astioita ja oli mukava hyräillä itsekseen yksiössä kun käsivarret oli saippuavaahdossa. Ja miitinkin lopuksi oli mukava tiskata kun Miccoh auttoi.
Miitissä oli hauskaa. Opin pelaamaan videopelejä, joskin huonosti, ja keskustelin parisuhteen nukkumisvaikeuksista kun sänkyyn ei yksinkertaisesti mahdu nukkumaan vierekkäin. Citadelsia (jonka kirjoitin väärin todennäköisesti) en osannut pelata kannattavasti, mutta autoin erästä herraa voittamaan, ja se oli veikoa.
Giljotiinia oli hauska käyttää. Piirakkakin oli hyvää ja Lempäälässä oli mukava istua ja jutella. Yhteiskokkailu piti tehdä improvisaatiolla ja mokoma Ilkka ei suostunut tulemaan nukkumaan vaikka patistin. Ja pidin sille seuraavana iltana luennon parisuhdehormoneista, mikä oli hauskaa. Kalevi Korpin seikkailuista en muista kylläkään paljoa, kun nukahdin - mutta se oli silti kivaa, menninkäiselläni on suloinen ääni.
Aamulla minulla oli vieläkin hymyileväinen olo, söin omenan bussipysäkillä eikä edes sade haitannut. Englannin puhekurssilla juttelimme vaniljakastikkeesta ja turskasta, ja amerikkalaistumisesta ja politiikasta.
Tajusin, että nyt minulla on oikeasti aikaa tehdä asioita, kuten lukea ja kirjoittaa ja olla ja elää ja hymyillä.