Oct 05, 2009 19:34
Pelattiin korttia. Tukaani opetti miten pelataan sikaa ja laski lopuksi, kuinka monta vuotta Nooran pitäisi elää sikopaimenena. Vuosia kertyi kahdeksan.
Paradidomi, paralambano, memorize.
En saanut postissa mitään. Istuin luennolla ja söin venäläisiä hedelmäkaramelleja. Katsoimme Popsikkaita, olivat aika hämmentäviä. Pitkissä ryhmissä juteltiin armolahjoista ja nykyajan profeetoista. Ajattelin nanoa ja sitä, miten en voi kirjoittaa sitä kuitenkaan. Ja sitten ajattelin myös avioliittoa ja lapsia ja miten osa minusta haluaisi olla harmaamekkoinen kodinhengetär, miehelleen nöyrä ja siveellinen. Kai minulla on vanhanaikainen sielu.
Toisaalta rakastan sitä hetkeä jolloin (kaksi leijonaa) istun joenrannalla, huljutan paljaita varpaita ja puhaltelen saippuakuplia. Sitä hetkeä jolloin olen vapaa. Ehkä minulla on idealistin sielu.
Ulkona on pimeää. Ikkunoiden heijastuksissa huone kertautuu kahdeksi.
Minullakin on ikävä sinua, pikkusisko.
rakkaus,
sisäoppilaitostaminen,
usko