Yskäisistä luennoista ja hetkistä jolloin katsot minua silmiin
Lassilla on vihreänharmaat silmät, sen katse on syvä ja hiljainen ja se saa minut jähmettymään ajatuksissani. Tänään luennolla kysyttiin, mitä mieltä olemme avoliitosta, ja viittasin ja lausemuodon tarkkaan harkitsin ja sitten se katsoi pulpetista minuun päin ja minä vain vajosin. Samalla tavalla se vangitsi katseen kun puhuttiin naispappeudesta ja minun piti puolustaa omaa kantaani, mutta kuinka puhua sellaiselle pojalle, jolle kaikki on itsestäänselvää ja kovin helppoa? Sillä on rauhallinen ja lempeä ääni, se ei suutu, se vain katsoo ja selittää kuin kaikki olisi yksinkertaista ja selkeää.
Tämä ei ole ihastusta, onneksi. Ennemminkin se on ihmetystä ja hämmennystä, miten jollakulla voi olla sellaiset silmät? Ne vaihtavat väriä ja pakottavat nöyrtymään silloin kun ei haluaisi. Mutta haa, minäpä löydän vielä keinon taistella vastaan!
282 päivää on vielä jäljellä ja minä aion kyllä kestää ne loppuun saakka. Tänään soitan sille pojalle ja juttelen ja yskin todennäköisesti puolet puhelusta, whee.
Finfanfun on jäänyt vähälle huomiolle - aika ei yksinkertaisesti tahdo riittää mihinkään kun taistelen näiden päivien läpi täällä. (Ja nautin täydestä sydämestäni.) Älkää siis ihmetelkö - yritän hoitaa modetyöt kunnialla ja siksi kaikki muu säätäminen siellä ei oikein onnistu. Lisäksi onnistuin hankkimaan keuhkoputkentulehduksen ja minun pitäisi nytkin maata sängyssä, mutta en yksinkertaisesti halua/jaksa/voi.
Lippuni SMG:n keikalle annoin pessimistipojalle todistaakseni, että maailmassa on yhä hyvää.
Kuolen tähän yskään.
Tämä ei ole ihastusta, onneksi. Ennemminkin se on ihmetystä ja hämmennystä, miten jollakulla voi olla sellaiset silmät? Ne vaihtavat väriä ja pakottavat nöyrtymään silloin kun ei haluaisi. Mutta haa, minäpä löydän vielä keinon taistella vastaan!
282 päivää on vielä jäljellä ja minä aion kyllä kestää ne loppuun saakka. Tänään soitan sille pojalle ja juttelen ja yskin todennäköisesti puolet puhelusta, whee.
Finfanfun on jäänyt vähälle huomiolle - aika ei yksinkertaisesti tahdo riittää mihinkään kun taistelen näiden päivien läpi täällä. (Ja nautin täydestä sydämestäni.) Älkää siis ihmetelkö - yritän hoitaa modetyöt kunnialla ja siksi kaikki muu säätäminen siellä ei oikein onnistu. Lisäksi onnistuin hankkimaan keuhkoputkentulehduksen ja minun pitäisi nytkin maata sängyssä, mutta en yksinkertaisesti halua/jaksa/voi.
Lippuni SMG:n keikalle annoin pessimistipojalle todistaakseni, että maailmassa on yhä hyvää.
Kuolen tähän yskään.