Asuntopolitiikkaa
Tiesittekö, että Helsinkiin rakennettavien uusien asuntojen tulee olla keskimäärin 75 neliömetrin kokoisia? Itse en tiennyt ennen eilisiltaa, jolloin luin aihetta koskevan uutisen netti-Hesarista. Itse asiassa varsinainen uutinen oli se, että asuntoministeri Jan Vapaavuori, kaikista maailman ihmisistä - eräs äärioikeistolaisimmista ja vastenmielisimmistä kokkareista Suomessa - oli kritisoinut tätä käytäntöä. Tällä kertaa on pakko olla Vapiksen kanssa samaa mieltä. Tuo käytäntöhän tarkoittaa sitä, että aina jos joku rakennuttaa pieniä yksiöitä, on sitten vastaavasti pykättävä kasaan myös ihan reilusti 75 neliömetriä isompia asuntoja, jotta keskiarvo pysyy oikeana. En tiedä, miten sääntöä käytännössä valvotaan - lakiinhan se ei perustu, vaan kaupungin päätökseen - mutta käsittääkseni isoja asunnonrakennuttajia on vain muutama, eivätkä nämä varmaankaan halua joutua tukkanuottasille Helsingin kaupungin kanssa, joka pystyy kyllä niin halutessaan tehokkaasti estämään minkä tahansa rakennushankkeen.
Helsingissähän vallitsee tunnetusti paha vuokra-asuntopula, ja mitä pienemmistä asunnoista puhutaan, sen pahempi se on. Ei kai uusille asuntoalueille mitään yksiöitä enää rakennetakaan, vaan ne kaikki löytyvät Punavuoren ja Kallion vanhasta rakennuskannasta. Tähän mennessä homma on pyörinyt vielä jotenkin niin, että nämä yksiöt ovat opiskelijoiden kiertoasuntoja, joista aikanaan siirrytään isompaan ja päästetään seuraava opiskelijasukupolvi tilalle, mutta sinkkuja on koko ajan yhä enemmän, Helsingin väkiluku kasvaa muutenkin, ja omistusasuntobuumin vähitellen laantuessa vuokramarkkinoilla alkaa taas olla enemmän kysyntää, johon pitäisi pystyä vastaamaan tarjonnalla. Vuokranhinnat pääkaupungissa ovat jo sillä tasolla, että kuulemma esim. hoitajista alkaa olla täällä pulaa jo senkin vuoksi, ettei niiden palkoilla pysty Helsingissä asumaan. Yksityiset vuokranantajat ottavat tietysti irti kaiken mitä saavat, mutta myös kaupungin asuntojen vuokrissa katsotaan käsittääkseni aiheelliseksi seurailla markkinahintoja - toki ne ovat edelleen yksityisiin nähden halpoja, mutta kun nämä asunnot on suunnattu kaikkein köyhimmille, pienikin korotus voi olla ongelmallinen.
Samaan aikaan siis Helsingin periaatepäätöksellä rakennutetaan isoja asuntoja, joihin kenelläkään ei ole varaa. Vapaavuoren mukaan tämä johtaa siihen, että asuntoja yksinkertaisesti rakennetaan vähemmän kuin olisi luontevaa. Joku rakennuttaja haluaisi ehkä rakentaa tasollisen pienasuntoja, jotka menisivät varmasti kuin kuumille kiville, mutta kun vastapainoksi pitäisi rakentaa isoja kämppiä seisomaan tyhjillään, ei projekti enää olekaan kannattava. Syy tähän Helsingin kaupungin absurdiin politiikkaan on tietysti kilpailu ns. hyvistä veronmaksajista, joita ei saisi päästää Espooseen tai Nurmijärvelle. Vapaan markkinatalouden oloissa tämäkin on tietysti olemassaoleva ongelma, mutta moraaliselta kannalta on vähintään epäilyttävää, että Helsinki sylkee jatkuvasti väestönsä valtaosan muodostavien tavallisten ihmisten päälle. Jos kaikki pääkaupunkiseudun kunnat Nurmijärveä myöten yhdistettäisiin samaan hallinnolliseen - ja siten myös verotukselliseen - kokonaisuuteen, ei tätäkään ongelmaa enää olisi.
Jotta Vapaavuoressa sanottaisiin tässä kirjoituksessa myös jotain negatiivista, niin mies itse istui Helsingin kaupunginhallituksessa silloin, kun nykykäytännöstä päätettiin, ja tuki sitä. Hän ilmoittaa "muuttaneensa kantaansa", mikä tietysti tarkoittaa sitä, että hän vaihtoi tuolia ja edustaa nyt ministerinä valtiota, jonka ongelma Helsingin verotulot eivät ainakaan suoraan ole. Tämä ei silti muuta miksikään sitä perusasiaa, että kaupungin olisi luovuttava naurettavasta käytännöstään ja mahdollistettava pienten ja pienehköjen asuntojen rakentaminen riittävässä suhteessa niiden kysyntään.
Helsingissähän vallitsee tunnetusti paha vuokra-asuntopula, ja mitä pienemmistä asunnoista puhutaan, sen pahempi se on. Ei kai uusille asuntoalueille mitään yksiöitä enää rakennetakaan, vaan ne kaikki löytyvät Punavuoren ja Kallion vanhasta rakennuskannasta. Tähän mennessä homma on pyörinyt vielä jotenkin niin, että nämä yksiöt ovat opiskelijoiden kiertoasuntoja, joista aikanaan siirrytään isompaan ja päästetään seuraava opiskelijasukupolvi tilalle, mutta sinkkuja on koko ajan yhä enemmän, Helsingin väkiluku kasvaa muutenkin, ja omistusasuntobuumin vähitellen laantuessa vuokramarkkinoilla alkaa taas olla enemmän kysyntää, johon pitäisi pystyä vastaamaan tarjonnalla. Vuokranhinnat pääkaupungissa ovat jo sillä tasolla, että kuulemma esim. hoitajista alkaa olla täällä pulaa jo senkin vuoksi, ettei niiden palkoilla pysty Helsingissä asumaan. Yksityiset vuokranantajat ottavat tietysti irti kaiken mitä saavat, mutta myös kaupungin asuntojen vuokrissa katsotaan käsittääkseni aiheelliseksi seurailla markkinahintoja - toki ne ovat edelleen yksityisiin nähden halpoja, mutta kun nämä asunnot on suunnattu kaikkein köyhimmille, pienikin korotus voi olla ongelmallinen.
Samaan aikaan siis Helsingin periaatepäätöksellä rakennutetaan isoja asuntoja, joihin kenelläkään ei ole varaa. Vapaavuoren mukaan tämä johtaa siihen, että asuntoja yksinkertaisesti rakennetaan vähemmän kuin olisi luontevaa. Joku rakennuttaja haluaisi ehkä rakentaa tasollisen pienasuntoja, jotka menisivät varmasti kuin kuumille kiville, mutta kun vastapainoksi pitäisi rakentaa isoja kämppiä seisomaan tyhjillään, ei projekti enää olekaan kannattava. Syy tähän Helsingin kaupungin absurdiin politiikkaan on tietysti kilpailu ns. hyvistä veronmaksajista, joita ei saisi päästää Espooseen tai Nurmijärvelle. Vapaan markkinatalouden oloissa tämäkin on tietysti olemassaoleva ongelma, mutta moraaliselta kannalta on vähintään epäilyttävää, että Helsinki sylkee jatkuvasti väestönsä valtaosan muodostavien tavallisten ihmisten päälle. Jos kaikki pääkaupunkiseudun kunnat Nurmijärveä myöten yhdistettäisiin samaan hallinnolliseen - ja siten myös verotukselliseen - kokonaisuuteen, ei tätäkään ongelmaa enää olisi.
Jotta Vapaavuoressa sanottaisiin tässä kirjoituksessa myös jotain negatiivista, niin mies itse istui Helsingin kaupunginhallituksessa silloin, kun nykykäytännöstä päätettiin, ja tuki sitä. Hän ilmoittaa "muuttaneensa kantaansa", mikä tietysti tarkoittaa sitä, että hän vaihtoi tuolia ja edustaa nyt ministerinä valtiota, jonka ongelma Helsingin verotulot eivät ainakaan suoraan ole. Tämä ei silti muuta miksikään sitä perusasiaa, että kaupungin olisi luovuttava naurettavasta käytännöstään ja mahdollistettava pienten ja pienehköjen asuntojen rakentaminen riittävässä suhteessa niiden kysyntään.