Eilen olin pelaamassa Carcassonea
klytaimestra n ja L:n luona kivalla porukalla.:) Tarjoilut oli ylenpalttiset ja ihanat ja peli hauska siitäkin huolimatta, että olin häviäjien puolella..;) Ainoa ikävä puoli oli, että sekä vatsani että pääni päättivät protestoida hauskanpitoa vastaan heittäytymällä taas mahdollisimman kipeiksi. No, näin on hyvä elätellä toivoa leikkauksesta.
M:n isoisä kuoli perjantaina muutaman päivän nopean huononemisen jälkeen. Vietettiin tällä viikolla siis aika paljon aikaa M:n äidillä. Aika noloa minun, joka olin tavannut sen isoisän yhden kerran, itkeä pillittää siellä joka välissä niin, että räkä valuu... M. oli selittänyt, että varaani on vähän herkkä... Mulle M. vakuutteli joka välissä, kuinka kaikki on hyvin, mutta sitten huomasin, kuinka hän oli palstalle kertonut olevansa kovin surullinen. Täytyy myöntää, että loukkaannuin, kun ei asiasta minulle voinut puhua, mutta ventovieraille kyllä. Kaikki kai kuitenkin suree tavallaan ja olen kuitenkin koettanut olla paikalla tukena.
Tosi kivaa tämä sairaslomakin, kun joka sekunti saa stressata toimeentulostaan. Ensi viikolla pitäisi viitsiä sossuun. Taas miljoonaa paperia hakemaan miljoonasta eri paikasta plus täyttämään saman verran kaavakkeita. En millään viitsisi. Kelaankin pitäisi taas soittaa.
Nyt ostamaan lähikioskilta suodatinpaperia, kun eräs on sitä unohtanut ostaa itselleen ja kun serkkunsa on juuri kylässä, kuka onkaan iloinen pikku ulkoilija, joka lähtee hakemaan...