"De ljumma junidagarna"
Sitä alkaa sitten kesäkuu olla ohi. Huomenna aamulla pitää kääntää kalenteri heinäkuun kohdalle. Pelottavaa. Oikeasti. Minun piti tänä kesänä saada aikaiseksi niiiin paljon kaikkea. Nyt havahdun siihen, että kesäkuu on jo ohi, minulta on kämppä lähdössä alta elokuun lopussa, en tiedä yhtään, mitä tahdon tehdä jatko-opiskelujeni suhteen - enkä mitään muutakaan.
Prkl.
Päätin ottaa itseäni ihan oikeasti niskasta kiinni. Nyt riitti lusmuilu! Ei enää kaikkien vapaapäivien kuluttamista kotona koomaten (ja koodaten) - nyt on pakko alkaa tehdä jotain. Eikä vähiten sen vuoksi, että osaisin jutella asiat lopullisesti kuntoon hurrini kanssa elokuussa. Mutta miten voin tietää, mitä sanoa herralle, kun en yleisestikään ottaen tiedä yhtään, mitä oikeastaan tahdon?
Prkl.
Olen minä sentään jotain saanut tänä kesänä aikaan. Jos ei muuta niin muutaman lisäkilon. :D Ja kyllähän minä tänään selvittelin niitä vaihtojuttuja - ja mailasin jopa lehtorille, joka on C-pojan kaima yhdysmerkin ja toisen nimen viimeisen kirjaimen heitolla. :D (150 sanan naputteluun meni tunti. Miten on mahdollista, että stressaan edelleen ruotsin kirjoittamista noin h*lvetisti?!) Huomenna ajattelin alkaa tutkailla kursseja, jotka voisin käydä syksyllä. Olen jo melkein varmaksi päättänyt hankkia uuden sivuaineen ja jättää työnteon.
Prkl.
Olen koko kuluneen kuukauden pihdannut yhtä aivan ihanaa tekstiä odottaen päivää, jolloin voisin tosissaan puhua "lauhkeista kesäkuun päivistä" (ks. otsikko), mutta tätä lähemmäs niitä en ilmeisestikään pääse. Missä meidän kesämme viipyy? Ovatko ruotsalaiset pöllineet sen?!
Prkl.
Det är nästan det med juni då. Skrämmande. Verkligen. Det fanns så mycket jag SKULLE göra. Nu förstår jag plötsligt att jag håller på att bli hemlös (i slutet av augusti), att jag ingenting vet om vad jag vill göra med mina studier - ingenting alls.
Jävlar.
Nu får det va' slut med det här! Nu ska jag börja göra nåt med mitt liv. Inte bara stanna hemma. Inte minst för att på riktigt kunna tala om saker med min svenske i augusti. Men hur ska man veta vad man borde säga om man inte alls vet vad man vill?
Jävlar.
Nja, jag har ju gjort nånting. Fick några kilo mer, om inget annat. :D Och idag tog j. reda på saker som gäller utbytestudier - och mejlade den lektor som är en namne till C - med undantag för bindestrecket och den sista bokstaven i andra namnet. :D (Det finns ~150 ord i mejlet - och det tog mig nästan en timme att skriva det! Hur kan det fortfarande va så här jävla svårt för mig att (våga) skriva svenska!?) Imorgon ska jag börja kolla kurser som jag skulle kunna studera på höst. Och jag är nästan säker på att jag ska försöka skaffa mig ett nytt biämne och sluta med att jobba.
Jävlar.
Hela månaden har jag väntat på att kunna använda en jävligt söt text och tala om "ljumma junidagarna", men när allt kom omkring var det inte så där enkelt. Var är våran sommar? Har svenskarna stulit det!?
Jävlar.
Prkl.
Päätin ottaa itseäni ihan oikeasti niskasta kiinni. Nyt riitti lusmuilu! Ei enää kaikkien vapaapäivien kuluttamista kotona koomaten (ja koodaten) - nyt on pakko alkaa tehdä jotain. Eikä vähiten sen vuoksi, että osaisin jutella asiat lopullisesti kuntoon hurrini kanssa elokuussa. Mutta miten voin tietää, mitä sanoa herralle, kun en yleisestikään ottaen tiedä yhtään, mitä oikeastaan tahdon?
Prkl.
Olen minä sentään jotain saanut tänä kesänä aikaan. Jos ei muuta niin muutaman lisäkilon. :D Ja kyllähän minä tänään selvittelin niitä vaihtojuttuja - ja mailasin jopa lehtorille, joka on C-pojan kaima yhdysmerkin ja toisen nimen viimeisen kirjaimen heitolla. :D (150 sanan naputteluun meni tunti. Miten on mahdollista, että stressaan edelleen ruotsin kirjoittamista noin h*lvetisti?!) Huomenna ajattelin alkaa tutkailla kursseja, jotka voisin käydä syksyllä. Olen jo melkein varmaksi päättänyt hankkia uuden sivuaineen ja jättää työnteon.
Prkl.
Olen koko kuluneen kuukauden pihdannut yhtä aivan ihanaa tekstiä odottaen päivää, jolloin voisin tosissaan puhua "lauhkeista kesäkuun päivistä" (ks. otsikko), mutta tätä lähemmäs niitä en ilmeisestikään pääse. Missä meidän kesämme viipyy? Ovatko ruotsalaiset pöllineet sen?!
Prkl.
Det är nästan det med juni då. Skrämmande. Verkligen. Det fanns så mycket jag SKULLE göra. Nu förstår jag plötsligt att jag håller på att bli hemlös (i slutet av augusti), att jag ingenting vet om vad jag vill göra med mina studier - ingenting alls.
Jävlar.
Nu får det va' slut med det här! Nu ska jag börja göra nåt med mitt liv. Inte bara stanna hemma. Inte minst för att på riktigt kunna tala om saker med min svenske i augusti. Men hur ska man veta vad man borde säga om man inte alls vet vad man vill?
Jävlar.
Nja, jag har ju gjort nånting. Fick några kilo mer, om inget annat. :D Och idag tog j. reda på saker som gäller utbytestudier - och mejlade den lektor som är en namne till C - med undantag för bindestrecket och den sista bokstaven i andra namnet. :D (Det finns ~150 ord i mejlet - och det tog mig nästan en timme att skriva det! Hur kan det fortfarande va så här jävla svårt för mig att (våga) skriva svenska!?) Imorgon ska jag börja kolla kurser som jag skulle kunna studera på höst. Och jag är nästan säker på att jag ska försöka skaffa mig ett nytt biämne och sluta med att jobba.
Jävlar.
Hela månaden har jag väntat på att kunna använda en jävligt söt text och tala om "ljumma junidagarna", men när allt kom omkring var det inte så där enkelt. Var är våran sommar? Har svenskarna stulit det!?
Jävlar.