Lokki Joonatan (Bach, Richard)
"Kirja lokista ja lentämisestä? Kyllä. Ja samalla paljosta muusta: elämisen riemusta, vapaudesta, itsensä toteuttamisen rajattomista mahdollisuuksista. Seikkailuretki poikkeuksellisiin elämyksiin; herkkä ja viisas kirja, joka on saanut miljoonia ystäviä ympäri maailma."
Tunnustan heti alkuun, että yleissivistyksessäni on ollut merilinnun mentävä aukko: tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin Lokki Joonatanin. Jos se ketään lohduttaa, tämä ei kuitenkaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä ollut viimeinen kerta.
Takakannen tekstin perusteella en oikein tiennyt, mitä odottaa. Muutama kaverini on toki kehunut kirjaa jo kauan, mutta koska kirjamakumme ovat melko erilaiset, odotukseni eivät olleet kovinkaan korkealla. Kirjan suljettuani kuitenkin olin aivan sanaton ja tajusin myös hymyilleeni varsin pöhkösti aina omistuksesta ("Sille todelliselle lokki Joonatanille, joka elää meissä kaikissa.") lähtien aivan viimeiseen pisteeseen saakka.
"Tšiangin mielestä Joonatanin oli tärkeintä lakata ajattelemasta itseään vangittuna rajalliseen ruumiiseen, jonka siipiväli oli metrin verran ja jonka suorituskyky voitiin lävistää reikäkorttiin. Olennaisinta Joonatanin oli oppia tietämään, että sen sisin olemus eli yhtä täydellisenä kuin ääretön luku yhtaikaa kaikkialla paikassa ja ajassa." (s. 59)
Uskokaa tai älkää, osasin samaistua Joonataniin - lokkiin! (Yritänkö siis sanoa olevani ns. outo lintu? En kommentoi.) En kuitenkaan voinut olla huomaamatta yhtäläisyyttä Lokki Joonatan ja suosikkikirjani (Pikku prinssi) välillä. Lapsekkaan idean ja verrattain naiivin kerronnan taakse kätkeytyy hirmu vaikuttavia filosofisia ja jopa teologisia ajatuksia ja ohjenuoria.
Yhden lukukerran perusteella en tahdo lähteä analysoimaan tai tulkitsemaan kirjaa tämän enempää. Ehkäpä toisen tai kolmannen, ehkä neljännen lukukerran jälkeen.
5-/5
”A book about a gull and flying? Yes. And about many other things as well: the joy of living, freedom, the limitless opportunities of doing what you want to do. An adventure to extraordinary experiences; a sensitive and wise book that has millions of friends around the world.”
I am going to admit right away, that there has been a hole in my general education - about the size of a sea-bird: this was the very first time I have ever read Jonathan Livingston Seagull. If it makes anyone feel any better, most likely this was not the last time, though.
On the basis of the text on the back of the book, I did not quite know what to expect. A few friends of mine had told me that the book is awesome, but since they usually like different kind of books than I do, my expectations were not too high. However, after finishing the book I was in a absolute loss of words, and I realised that I had smiled in a rather silly way all the way from the dedication (“To the real Jonathan Seagull who lives within us all.”) to the very last full stop.
“The trick, according to Chiang, was for Jonathan to stop seeing
himself as trapped inside a limited body that had a forty-two inch
wingspan and performance that could be plotted on a chart. The trick was
to know that his true nature lived, as perfect as an unwritten number,
everywhere at once across space and time.” (pp 59)
Believe it or not, I understood Jonathan - a seagull! (Am I trying to say that I am an odd bird? No comments.) I also saw some rather large similarities between Jonathan Livingston Seagull and my favourite book (Little Prince). Incredibly powerful philosophies and even theological ideas and advice lie hidden behind the slightly childish idea and quite naïve story.
I do not want to start analysing or construing the book after having read it only once. Perhaps after the second or the third time, possibly after the fourth time.
5-/5
Tunnustan heti alkuun, että yleissivistyksessäni on ollut merilinnun mentävä aukko: tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin Lokki Joonatanin. Jos se ketään lohduttaa, tämä ei kuitenkaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä ollut viimeinen kerta.
Takakannen tekstin perusteella en oikein tiennyt, mitä odottaa. Muutama kaverini on toki kehunut kirjaa jo kauan, mutta koska kirjamakumme ovat melko erilaiset, odotukseni eivät olleet kovinkaan korkealla. Kirjan suljettuani kuitenkin olin aivan sanaton ja tajusin myös hymyilleeni varsin pöhkösti aina omistuksesta ("Sille todelliselle lokki Joonatanille, joka elää meissä kaikissa.") lähtien aivan viimeiseen pisteeseen saakka.
"Tšiangin mielestä Joonatanin oli tärkeintä lakata ajattelemasta itseään vangittuna rajalliseen ruumiiseen, jonka siipiväli oli metrin verran ja jonka suorituskyky voitiin lävistää reikäkorttiin. Olennaisinta Joonatanin oli oppia tietämään, että sen sisin olemus eli yhtä täydellisenä kuin ääretön luku yhtaikaa kaikkialla paikassa ja ajassa." (s. 59)
Uskokaa tai älkää, osasin samaistua Joonataniin - lokkiin! (Yritänkö siis sanoa olevani ns. outo lintu? En kommentoi.) En kuitenkaan voinut olla huomaamatta yhtäläisyyttä Lokki Joonatan ja suosikkikirjani (Pikku prinssi) välillä. Lapsekkaan idean ja verrattain naiivin kerronnan taakse kätkeytyy hirmu vaikuttavia filosofisia ja jopa teologisia ajatuksia ja ohjenuoria.
Yhden lukukerran perusteella en tahdo lähteä analysoimaan tai tulkitsemaan kirjaa tämän enempää. Ehkäpä toisen tai kolmannen, ehkä neljännen lukukerran jälkeen.
5-/5
”A book about a gull and flying? Yes. And about many other things as well: the joy of living, freedom, the limitless opportunities of doing what you want to do. An adventure to extraordinary experiences; a sensitive and wise book that has millions of friends around the world.”
I am going to admit right away, that there has been a hole in my general education - about the size of a sea-bird: this was the very first time I have ever read Jonathan Livingston Seagull. If it makes anyone feel any better, most likely this was not the last time, though.
On the basis of the text on the back of the book, I did not quite know what to expect. A few friends of mine had told me that the book is awesome, but since they usually like different kind of books than I do, my expectations were not too high. However, after finishing the book I was in a absolute loss of words, and I realised that I had smiled in a rather silly way all the way from the dedication (“To the real Jonathan Seagull who lives within us all.”) to the very last full stop.
“The trick, according to Chiang, was for Jonathan to stop seeing
himself as trapped inside a limited body that had a forty-two inch
wingspan and performance that could be plotted on a chart. The trick was
to know that his true nature lived, as perfect as an unwritten number,
everywhere at once across space and time.” (pp 59)
Believe it or not, I understood Jonathan - a seagull! (Am I trying to say that I am an odd bird? No comments.) I also saw some rather large similarities between Jonathan Livingston Seagull and my favourite book (Little Prince). Incredibly powerful philosophies and even theological ideas and advice lie hidden behind the slightly childish idea and quite naïve story.
I do not want to start analysing or construing the book after having read it only once. Perhaps after the second or the third time, possibly after the fourth time.
5-/5