Pihlajanmarjoja
*muutto meni hyvin ja vähän enää tehtävää, tavarat tuntuivat mahtuvan ihmeellisesti. Motivaatio tenttimishommiin on ilmeinen, uusi koti, vanha elämä + huomattavasti selkeämpää. Olen tyytyväinen, siksi haluan pitää nykyisestä elämätilanteestani kiinni, nykyisistä suunnitelmista myös. Kurssien onnistunut tenttiminen mahdollistaa suunnitelmieni toteutumisen, ainakin etenemisen. Nykyinen elämäni tuntuu hyvältä.
Koskiessani kotimme jompaankumpaan kahvaan koen täyttymystä; se aukeaa kevyesti, hallitusti, pehmeästi. Vessassa mahtuu kääntymään, pyörähtämään peilin edessä. Asunnossa on upeita pyyhkeitä, vessassa vaalean heleän keltainen käsipyyhe, keittiössä hopeisessa pidikkeessä valkosiniruudullinen maalaisromanttinen astiapyyhe. Tiskiallas on syvä ja hana hassu, maisema hahmottuu omien muistojen kiinnittyessä pieneen huvimajaan, tummansinisiin pilviin ja niiden värien vaihteluun sekä kallion sammalten pikkuhiljaa peittyessä lehtien tuoreuden alle. Kenties jonkinlainen unelma taivaasta, jota voi koskettaa, toteutui ja asunto putkahti ideamaailmasta toiveitteni tähden.
Jospa unelmoinnin valtava voima ei aina pysäytäkään, satuta ja edusta ehdottomuutta, ylenpalttisia haaveita, joiden toteuttamiseen into, järjestelykyvyt ja voimat eivät riitä. Ehkä unelmissa on siemen myös hyvään, oman elämän arviointiin ja pienten hetkien kaipuuseen. Toisen pää rinnalla voi olla suurempaa kuin opiskelupaikka heti kun tahtoo. Elämän rauhallisuus saattaa syrjäyttää levottomuuden riittämättömyydestä ja itse valittu hiljaisuus puhdistaa.
Kun lämpimällä kädellä tukee kehon luonnollisia pyrkimyksiä rentouteen suoritusten päätteeksi, jää syliin riemuunsa uuvahtanut höpö. Kehossani kulkee viivoja, joita sormella seuraamalla rakentaa uusia ja vahvistaa sidettä. Reitit joita pitkin henkeni hetkeksi heilahtaa tervehtimään siiviksi muotoutuvaa voimaani, joka sulkee kasvot vielä lepäämään. En ole aikuinen, en valmis eikä kai kukaan koskaan olekaan. Joko tiedän, mihin turvaan ja keille jaan painoani? Ehkä hetket ilmassa leijuen vahvistavat lihasteni lisäksi myös henkistä kestävyyttä, saan tarvittavia apuvoimia pysäyttämään hetken, ajatuksen.
*koulu jatkuu: en kaiken jälkeen tullut hulluksi loman aikana tai tylsistynyt, vaikeroinut ja ikävöinyt. Hetket sujuivat ja illat kuluivat, näin maata mantuja ja vuoden vaihtuvan seuraavaan. Tabula rasa sekä toiveita, unelmia ja hahmotteluja, jotka hipovat sen pintaa. Kirjastossa istuminen syrjäytyi opiskelijakirjastolla! Muiden vakaumus oppia kannustaa myös uskonsa kadottanutta päivittämään katsantoaan. Tieteisusko vastaan ihmisyys? Onko viisauden rakastaminen todellisuuden hylkäämistä, kurkottaminen asoluuttiseen hyvään kaukana kansankirkosta? Onko etiikka eettistä, jos kaikki eivät sitä ymmärrä tai noudata? Onko toisen posken kääntäminen kannibalistisessa yhteiskunnassa enää oikein?
Haluaisin kirjoittaa menneisyyteni uudestaan, sijoittaa sinne tapahtumat, jotka haluan. Muistaa hiukan tarkemmin hymyt ja halaukset, lintujen äänenpainot ja puron huokaukset.
Kun sataa, haluan, että jalkani pysyvät kuivina ja pyydystää pisaroita kädelläni.
Koskiessani kotimme jompaankumpaan kahvaan koen täyttymystä; se aukeaa kevyesti, hallitusti, pehmeästi. Vessassa mahtuu kääntymään, pyörähtämään peilin edessä. Asunnossa on upeita pyyhkeitä, vessassa vaalean heleän keltainen käsipyyhe, keittiössä hopeisessa pidikkeessä valkosiniruudullinen maalaisromanttinen astiapyyhe. Tiskiallas on syvä ja hana hassu, maisema hahmottuu omien muistojen kiinnittyessä pieneen huvimajaan, tummansinisiin pilviin ja niiden värien vaihteluun sekä kallion sammalten pikkuhiljaa peittyessä lehtien tuoreuden alle. Kenties jonkinlainen unelma taivaasta, jota voi koskettaa, toteutui ja asunto putkahti ideamaailmasta toiveitteni tähden.
Jospa unelmoinnin valtava voima ei aina pysäytäkään, satuta ja edusta ehdottomuutta, ylenpalttisia haaveita, joiden toteuttamiseen into, järjestelykyvyt ja voimat eivät riitä. Ehkä unelmissa on siemen myös hyvään, oman elämän arviointiin ja pienten hetkien kaipuuseen. Toisen pää rinnalla voi olla suurempaa kuin opiskelupaikka heti kun tahtoo. Elämän rauhallisuus saattaa syrjäyttää levottomuuden riittämättömyydestä ja itse valittu hiljaisuus puhdistaa.
Kun lämpimällä kädellä tukee kehon luonnollisia pyrkimyksiä rentouteen suoritusten päätteeksi, jää syliin riemuunsa uuvahtanut höpö. Kehossani kulkee viivoja, joita sormella seuraamalla rakentaa uusia ja vahvistaa sidettä. Reitit joita pitkin henkeni hetkeksi heilahtaa tervehtimään siiviksi muotoutuvaa voimaani, joka sulkee kasvot vielä lepäämään. En ole aikuinen, en valmis eikä kai kukaan koskaan olekaan. Joko tiedän, mihin turvaan ja keille jaan painoani? Ehkä hetket ilmassa leijuen vahvistavat lihasteni lisäksi myös henkistä kestävyyttä, saan tarvittavia apuvoimia pysäyttämään hetken, ajatuksen.
*koulu jatkuu: en kaiken jälkeen tullut hulluksi loman aikana tai tylsistynyt, vaikeroinut ja ikävöinyt. Hetket sujuivat ja illat kuluivat, näin maata mantuja ja vuoden vaihtuvan seuraavaan. Tabula rasa sekä toiveita, unelmia ja hahmotteluja, jotka hipovat sen pintaa. Kirjastossa istuminen syrjäytyi opiskelijakirjastolla! Muiden vakaumus oppia kannustaa myös uskonsa kadottanutta päivittämään katsantoaan. Tieteisusko vastaan ihmisyys? Onko viisauden rakastaminen todellisuuden hylkäämistä, kurkottaminen asoluuttiseen hyvään kaukana kansankirkosta? Onko etiikka eettistä, jos kaikki eivät sitä ymmärrä tai noudata? Onko toisen posken kääntäminen kannibalistisessa yhteiskunnassa enää oikein?
Haluaisin kirjoittaa menneisyyteni uudestaan, sijoittaa sinne tapahtumat, jotka haluan. Muistaa hiukan tarkemmin hymyt ja halaukset, lintujen äänenpainot ja puron huokaukset.
Kun sataa, haluan, että jalkani pysyvät kuivina ja pyydystää pisaroita kädelläni.