Kurssipäiväkirja osa 2
Juttelin ruokalassa opiskelutoverin kanssa, joka on työharjoittelussa lainsäätämisen kovassa ytimessä, tai ainakin liepeillä (ministeriössä). Kuulemma työtehtävät ovat kopioimista, kokoustilojen varaamista, ja sen sellaisia “töitä joita voisi tehdä ilman mitään koulutusta”. Surustutti tällainen. Toki hän saa opintotuen lisäksi onkohan-tää-julkista-tietoa-e/kk, mikä lohduttaa ylikoulutettua kahvinkeittäjää, muttei välttämättä saa tuntemaan itseään arvostetuksi moniosaajaksi.
Yritän valita erikoistumista (opintopolkua), ja kävin koulumme kirjastossa lueskelemassa opinnäytetöitä. Pari työtä oli tehty julkishallinnon piiristä, liittyen mm. valtiolle.fi -palvelun käyttöön rekrytoinnissa, ministeriöiden työaikoihin ja sen sellaiseen. Olen tehnyt henkilöstöhallinnon kursseilla joitain persoonallisuustestejä, jotka kertovat jo muutenkin elämäni valinnoista selväksi tullutta viestiä: olen syvästi arvotietoinen ja haluan elämässäni edistää minulle tärkeitä asioita huolimatta siitä, miten se vaikuttaa esim. tulevaan palkkatasooni. Johdon assistentiksi lähdin opiskelemaan musiikki- ja kuvataidetaustalta, kielten takia. Yritysmaailma on tuntunut vieraalta, ja toivoin opintojeni aikana tutustuvani hienoihin ihmisiin, jotka muuttavat mielikuvaani yksityissektorin kylmyydestä. Olin kuitenkin ajatellut, että päädyn töihin julkiselle sektorille, tai johonkin järjestöön.
Mutta jos julkisella puolella vain keittelemme kahvia ja hymyilemme kauniisti kopiokoneen ääreltä, miksen ottaisi vastaan yksityisen puolen vaativampaa seikkailua, vaikka se tarkoittaisi naiivista idealismista ja punavihreän suvaitsevaiston viitasta luopumista? Tietenkin ajattelen tätä taas aivan liian mustavalkoisesti, eivät kaikki yritykset ole ihmisoikeuksia polkevia suuryrityksiä.
Illalla kävin vielä katsomassa Teatteri Takomossa Antti Holman käsikirjoittaman ja tähdittämän Johtaja-näytelmän, jossa käsiteltiin valtaa - tai annettiin katsojalle mahdollisuus tarkastella tiettyjä nyky-yhteiskuntamme ilmiöitä vallankäytön kontekstissa. Näytelmän ohjaaja Akse Petterson on ollut mukana toteuttamassa myös Eduskunta-näytelmiä, joista ensimmäisen kävin katsomassa viime Stage-festareilla. http://www.teatteritakomo.org/#!johtaja
Molemmat näytelmät herättävät ajatuksia rahasta, (sen tuomasta) vallasta ja siitä, miksi haluamme alistua pakkovallalle ja antaa lainsäädäntövaltuudet korruptoituneelle eliitille.
Nyt kello on kuitenkin jo 2.14, joten totean tähän vain demokratian olevan paras vaihtoehto.
Laki, tuo hämmentävän paljon oikeuskäsitystämme salaa muokannut varjelija, joka on toisaalta niin näkymätön ja epäoikeudenmukainen - itsekäs ilman persoonaa meitä tuomitseva, puolustava, ohjaava henki, jonka ilmentymiä ilman pätevyyttä elämäämme ohjaamaan valitut kiipijät Arkadianmäellä muokkaavat, luottaen rakkaisiin virkamiehiinsä. (Vaikka onhan siellä myös upeita ja ihania ihmisiä, jotka ovat omistavat todella suuren osan elämästään yhteisen hyvän eteen. Heistä toiste.)
Yritän valita erikoistumista (opintopolkua), ja kävin koulumme kirjastossa lueskelemassa opinnäytetöitä. Pari työtä oli tehty julkishallinnon piiristä, liittyen mm. valtiolle.fi -palvelun käyttöön rekrytoinnissa, ministeriöiden työaikoihin ja sen sellaiseen. Olen tehnyt henkilöstöhallinnon kursseilla joitain persoonallisuustestejä, jotka kertovat jo muutenkin elämäni valinnoista selväksi tullutta viestiä: olen syvästi arvotietoinen ja haluan elämässäni edistää minulle tärkeitä asioita huolimatta siitä, miten se vaikuttaa esim. tulevaan palkkatasooni. Johdon assistentiksi lähdin opiskelemaan musiikki- ja kuvataidetaustalta, kielten takia. Yritysmaailma on tuntunut vieraalta, ja toivoin opintojeni aikana tutustuvani hienoihin ihmisiin, jotka muuttavat mielikuvaani yksityissektorin kylmyydestä. Olin kuitenkin ajatellut, että päädyn töihin julkiselle sektorille, tai johonkin järjestöön.
Mutta jos julkisella puolella vain keittelemme kahvia ja hymyilemme kauniisti kopiokoneen ääreltä, miksen ottaisi vastaan yksityisen puolen vaativampaa seikkailua, vaikka se tarkoittaisi naiivista idealismista ja punavihreän suvaitsevaiston viitasta luopumista? Tietenkin ajattelen tätä taas aivan liian mustavalkoisesti, eivät kaikki yritykset ole ihmisoikeuksia polkevia suuryrityksiä.
Illalla kävin vielä katsomassa Teatteri Takomossa Antti Holman käsikirjoittaman ja tähdittämän Johtaja-näytelmän, jossa käsiteltiin valtaa - tai annettiin katsojalle mahdollisuus tarkastella tiettyjä nyky-yhteiskuntamme ilmiöitä vallankäytön kontekstissa. Näytelmän ohjaaja Akse Petterson on ollut mukana toteuttamassa myös Eduskunta-näytelmiä, joista ensimmäisen kävin katsomassa viime Stage-festareilla. http://www.teatteritakomo.org/#!johtaja
Molemmat näytelmät herättävät ajatuksia rahasta, (sen tuomasta) vallasta ja siitä, miksi haluamme alistua pakkovallalle ja antaa lainsäädäntövaltuudet korruptoituneelle eliitille.
Nyt kello on kuitenkin jo 2.14, joten totean tähän vain demokratian olevan paras vaihtoehto.
Laki, tuo hämmentävän paljon oikeuskäsitystämme salaa muokannut varjelija, joka on toisaalta niin näkymätön ja epäoikeudenmukainen - itsekäs ilman persoonaa meitä tuomitseva, puolustava, ohjaava henki, jonka ilmentymiä ilman pätevyyttä elämäämme ohjaamaan valitut kiipijät Arkadianmäellä muokkaavat, luottaen rakkaisiin virkamiehiinsä. (Vaikka onhan siellä myös upeita ja ihania ihmisiä, jotka ovat omistavat todella suuren osan elämästään yhteisen hyvän eteen. Heistä toiste.)