Kurssipäiväkirja osa 1
Tänään alkoi Johdatus yritysoikeuteen - kurssi. Opettajalla on hienoa arjen luovuutta (aamulla otettu valokuva tennispalloa pahviputkeen tunkevasta muoviukkelista kuvaamassa päivän opetusputken herättämiä tuntemuksia). Toisinaan kursseilla oppii muutakin kuin kotiläksyjen sisällöt, toisinaan meistä kasvatetaan ihmisiä, aktiivisia ja hereillä olevia kansalaisia aitoon kansanvalistuksen henkeen.
Nykyään kun naistenlehdistä yhä useammin luemme miten se-ja-tämä menestynyt näyttelijä/kirjailija/yritysjohtaja on sairastunut masennukseen tai burn-outiin lienee hyvä ymmärtää elämää laajempanakin kokonaisuutena kuin vain sarjana suorituksia. Hyvään lopputulokseen saattaa päästä myös "keveästi ja tosissaan", vastakohtana asioiden raskaasti tekemiselle. Kun työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään mielen sairauksien takia yhä nuorempina, on itsensä kuuntelemisella jo ihan kansantaloudelliset seuraukset. Unohtamatta niitä asioita, joita emme halua katua kuolinvuoteellamme - useimmiten todetaan että töitä olisi pitänyt tehdä vähemmän ja perheen ja ystävien kanssa viettää enemmän aikaa.
http://www.inspirationandchai.com/Regrets-of-the-Dying.html
Jostain on kuitenkin saatava rahaa ja yhteisiä asioita on jonkun hoidettava. Joku työ olisi hyvä olla olemassa, ellei sitten heittäydy kokonaan yhteiskunnan kannateltavaksi. Työ on kuitenkin niin suuri itsetunnon ja yhteisöllisyyden rakentaja, että suosisin mahdollisimman monen voivan toteuttaa itseään silläkin saralla - raha tuo vapautta ja noin tuhanteen euroon asti myös onnea. Suorittamalla työn hyvin voi kokea onnistumista ja olevansa itsenäinen, hyödyllinen osa suurempaa kokonaisuutta.
Yhteisten asioiden hoidosta, politiikasta, vielä sananen. Kaikki eivät voi ehtiä tehdä kaikkea, ja politiikka tuntuu monesta kaukaiselta - päätökset sanellaan jostain ylhäältä ja poliitikot ovat kiinnostavia vain persoonansa ja yksityiselämänsä tasolla. Suomi on kuitenkin saanut kansainvälisestikin kiitosta siitä, miten yhteiskunta tukee ihmisten mahdollisuuksia sosiaaliseen nousuun ja kohtuullisen matalaa kynnystämme poliittiseen toimintaan osallistumiseen, esimerkiksi opiskelijapolitiikan kautta.
Sille, miksi Big Brother on kiinnostavampi keskustelunaihe kuin kuntauudistus, on useita järkeenkäypiäkin syitä. Siinä, missä entisaikojen massamedia kirjat antoi sivistyneistölle yhteisöllisyydenkokemuksen, rakentaa nykyinen viihdekulttuuri yhteistä todellisuuttamme vastaten samaan joukkoonkuulumisentarpeeseemme. Kansa on kuvitteellinen yhteisö, jota rakennetaan tarinoiden ja sankareiden kautta - nykyiset sankarimme vain on myyty meille viihdearvo mielessä täyttämään sisäistä tyhjyyttämme, kun hyvinvointivaltio yhteisenä kansallisena ponnistuksena on jätetty vintille rapistumaan.
Vastakkainasettelu kärjistää toki liikaa, mehän katsomme tosi-tv:tä vain sosiologisesta ja sosiaalipsykologisesta mielenkiinnosta väsyneinä päivän ponnisteluistamme sekä Elielinaukion feissareiden ja kerjääjien väistelystä.
Nykyään kun naistenlehdistä yhä useammin luemme miten se-ja-tämä menestynyt näyttelijä/kirjailija/yritysjohtaja on sairastunut masennukseen tai burn-outiin lienee hyvä ymmärtää elämää laajempanakin kokonaisuutena kuin vain sarjana suorituksia. Hyvään lopputulokseen saattaa päästä myös "keveästi ja tosissaan", vastakohtana asioiden raskaasti tekemiselle. Kun työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään mielen sairauksien takia yhä nuorempina, on itsensä kuuntelemisella jo ihan kansantaloudelliset seuraukset. Unohtamatta niitä asioita, joita emme halua katua kuolinvuoteellamme - useimmiten todetaan että töitä olisi pitänyt tehdä vähemmän ja perheen ja ystävien kanssa viettää enemmän aikaa.
http://www.inspirationandchai.com/Regrets-of-the-Dying.html
Jostain on kuitenkin saatava rahaa ja yhteisiä asioita on jonkun hoidettava. Joku työ olisi hyvä olla olemassa, ellei sitten heittäydy kokonaan yhteiskunnan kannateltavaksi. Työ on kuitenkin niin suuri itsetunnon ja yhteisöllisyyden rakentaja, että suosisin mahdollisimman monen voivan toteuttaa itseään silläkin saralla - raha tuo vapautta ja noin tuhanteen euroon asti myös onnea. Suorittamalla työn hyvin voi kokea onnistumista ja olevansa itsenäinen, hyödyllinen osa suurempaa kokonaisuutta.
Yhteisten asioiden hoidosta, politiikasta, vielä sananen. Kaikki eivät voi ehtiä tehdä kaikkea, ja politiikka tuntuu monesta kaukaiselta - päätökset sanellaan jostain ylhäältä ja poliitikot ovat kiinnostavia vain persoonansa ja yksityiselämänsä tasolla. Suomi on kuitenkin saanut kansainvälisestikin kiitosta siitä, miten yhteiskunta tukee ihmisten mahdollisuuksia sosiaaliseen nousuun ja kohtuullisen matalaa kynnystämme poliittiseen toimintaan osallistumiseen, esimerkiksi opiskelijapolitiikan kautta.
Sille, miksi Big Brother on kiinnostavampi keskustelunaihe kuin kuntauudistus, on useita järkeenkäypiäkin syitä. Siinä, missä entisaikojen massamedia kirjat antoi sivistyneistölle yhteisöllisyydenkokemuksen, rakentaa nykyinen viihdekulttuuri yhteistä todellisuuttamme vastaten samaan joukkoonkuulumisentarpeeseemme. Kansa on kuvitteellinen yhteisö, jota rakennetaan tarinoiden ja sankareiden kautta - nykyiset sankarimme vain on myyty meille viihdearvo mielessä täyttämään sisäistä tyhjyyttämme, kun hyvinvointivaltio yhteisenä kansallisena ponnistuksena on jätetty vintille rapistumaan.
Vastakkainasettelu kärjistää toki liikaa, mehän katsomme tosi-tv:tä vain sosiologisesta ja sosiaalipsykologisesta mielenkiinnosta väsyneinä päivän ponnisteluistamme sekä Elielinaukion feissareiden ja kerjääjien väistelystä.