Erlend Loe - Supernaiivi
"Matkustan siis Itävaltaan.
Annan sen tapahtua.
Seison kauan tuijottaen hakkaani.
On kenties raukkamaista ottaa se mukaan.
Wien on tuskin se paikka maailmassa, missä hakataan eniten.
Siellä asuvilla ihmisillä on taatusti erilaiset keinot tunteittensa purkamiseen.
Miksi minun pitäisi asettaa itseni naurunalaiseksi hakkaamalla Wienissä?
Toisaalta en halua myöskään teeskennellä kovempaa kuin olen. Se voisi pian kääntyä omaksi vahingokseni.
Punnitsen hakkaa kädessäni.
Se ei paina paljon mitään.
Eihän minun tarvitse käyttää sitä. Tunnen oloni turvalliseksi, kun se vain on kassissani. Kun tiedän, että se on siellä. Ja mikäli minun sitten tarvitseekin hakata, niin sieltä se sitten löytyy.
Voin matkustaa ilman hakkaanikin ja sitten vaikka ostaa uuden, jos joudun pulaan. Mutta siinä on riskinsä.
En tiedä, kuinka vahva asema Briolla on Itävallassa. Ehkei siellä ole lainkaan hakkoja. Siinä tapauksessa joutuisin lukitsemaan monet tunteet sisälleni.
En huijaa ketään muuta kuin itseäni jättämällä sen kotiin.
Hakka on siis otettava mukaan.
Jos se kaupunki on niin suuri kuin kuvittelen, on hyvinkin todennäköistä, että minulle tulee tarve päästä purkamaan tunteitani.
Sitä paitsi se näyttää hienolta lentoaseman röntgenlaitteessa. Sallittakoon se näky tullihenkiläkunnalle.
Nyt pakkaan.
Alushousuja. Sukkia. T-paitoja. Hammasharja. Sortsit. Kamera.
Hakka."
Annan sen tapahtua.
Seison kauan tuijottaen hakkaani.
On kenties raukkamaista ottaa se mukaan.
Wien on tuskin se paikka maailmassa, missä hakataan eniten.
Siellä asuvilla ihmisillä on taatusti erilaiset keinot tunteittensa purkamiseen.
Miksi minun pitäisi asettaa itseni naurunalaiseksi hakkaamalla Wienissä?
Toisaalta en halua myöskään teeskennellä kovempaa kuin olen. Se voisi pian kääntyä omaksi vahingokseni.
Punnitsen hakkaa kädessäni.
Se ei paina paljon mitään.
Eihän minun tarvitse käyttää sitä. Tunnen oloni turvalliseksi, kun se vain on kassissani. Kun tiedän, että se on siellä. Ja mikäli minun sitten tarvitseekin hakata, niin sieltä se sitten löytyy.
Voin matkustaa ilman hakkaanikin ja sitten vaikka ostaa uuden, jos joudun pulaan. Mutta siinä on riskinsä.
En tiedä, kuinka vahva asema Briolla on Itävallassa. Ehkei siellä ole lainkaan hakkoja. Siinä tapauksessa joutuisin lukitsemaan monet tunteet sisälleni.
En huijaa ketään muuta kuin itseäni jättämällä sen kotiin.
Hakka on siis otettava mukaan.
Jos se kaupunki on niin suuri kuin kuvittelen, on hyvinkin todennäköistä, että minulle tulee tarve päästä purkamaan tunteitani.
Sitä paitsi se näyttää hienolta lentoaseman röntgenlaitteessa. Sallittakoon se näky tullihenkiläkunnalle.
Nyt pakkaan.
Alushousuja. Sukkia. T-paitoja. Hammasharja. Sortsit. Kamera.
Hakka."