Meikä tarvii tekemisen.
Molen vähän pöhnässä, en oikein keksi mitään.
Kai tässon nyt ollut jotain hengajaisia ja jotain äksöniä, mutta aivot ei toimi muistamaan mitään muhevia kriisejä. Kyl sitä on vähän tullut naureskeltua muiden kriiseille, mut ei ne ole niin hassuja, että muutki jaksaisi naureskella. Yhdelle kriisiryynille koitin soitella tänään, muttei se halunnut vastata minulle. En tiedä mitä pahaa molen taas tehnyt, mut kai jotain SUSIPAHAA.
Ihmiset puhuu kokeisiin lukemisesta. Varmaan ekaa kertaa meikän elämässä tekisi mieli kans lukea johonkin kokeeseen, tai suorittaa joku muu tulikoe ja selviytyä siitä kunnialla. Ajattelin, että jos minulla on liikaa turhaa aikaa, niin ostelen jotain biologian oppikirjoja ja pänttään huvikseni. Jotenkin aivot on täysin surkastuneet, kun ei ole tarvinnut oppia mitään vuoskausiin. Jurvassakin se oppiminen oli vähän niin ja näin, ok opin tekeen sivunumerot indisainilla. Siihen se vähän jäikin sitten. Ne saisi olla onnellisia, jotka saa oppia lähes päivittäin jotain uutta. Meikän seuraava testi on vaan huomenna osata käyttää kassakonetta. Saan senkin varmaan sekaisin tai rikottua, mutta murehdin sitä sitten.
Huomenna Vesa tulee Suomeen ja son uhitellut, että pitää bailata. Saas nähdä, että pystyykö se bailaamaan, mutta meillon jo pienet suunnitelmat valmiina sen varalle.
Rupean nyt kutomaan pipoa, koska pakko saada joku asia aloitettua ja saada se valmiiksi. Aloitan jollain tämmösellä melko helpolla, että saan sen ekan suorittamisfiiliksen ilman liikoja ponnisteluja, niin kattellaan jos sen jälkeen jaksaisi tehdä lapaset ja sitten vaikka hmm... valloittaa maailman?
Harmittaa kyllä, kun äitee on kipeä ja mummo on kipeä. Pitää viikonloppuna olla hälytystilassa, että saan pidettyä molemmat hengissä. Onneksi ei ole ihan akuutti hätä, mutta kuitenkin. Huolehdin kuin pieni herne nahkahousuissa. Mut noin muuten yleisfiilis on vallan hyvä ja olen vähän pöllähtänyt ihmissuhteistani, koska eihän asioiden pitänyt näin mennä. Mut ei pysty valittamaankaan.
Kai tässon nyt ollut jotain hengajaisia ja jotain äksöniä, mutta aivot ei toimi muistamaan mitään muhevia kriisejä. Kyl sitä on vähän tullut naureskeltua muiden kriiseille, mut ei ne ole niin hassuja, että muutki jaksaisi naureskella. Yhdelle kriisiryynille koitin soitella tänään, muttei se halunnut vastata minulle. En tiedä mitä pahaa molen taas tehnyt, mut kai jotain SUSIPAHAA.
Ihmiset puhuu kokeisiin lukemisesta. Varmaan ekaa kertaa meikän elämässä tekisi mieli kans lukea johonkin kokeeseen, tai suorittaa joku muu tulikoe ja selviytyä siitä kunnialla. Ajattelin, että jos minulla on liikaa turhaa aikaa, niin ostelen jotain biologian oppikirjoja ja pänttään huvikseni. Jotenkin aivot on täysin surkastuneet, kun ei ole tarvinnut oppia mitään vuoskausiin. Jurvassakin se oppiminen oli vähän niin ja näin, ok opin tekeen sivunumerot indisainilla. Siihen se vähän jäikin sitten. Ne saisi olla onnellisia, jotka saa oppia lähes päivittäin jotain uutta. Meikän seuraava testi on vaan huomenna osata käyttää kassakonetta. Saan senkin varmaan sekaisin tai rikottua, mutta murehdin sitä sitten.
Huomenna Vesa tulee Suomeen ja son uhitellut, että pitää bailata. Saas nähdä, että pystyykö se bailaamaan, mutta meillon jo pienet suunnitelmat valmiina sen varalle.
Rupean nyt kutomaan pipoa, koska pakko saada joku asia aloitettua ja saada se valmiiksi. Aloitan jollain tämmösellä melko helpolla, että saan sen ekan suorittamisfiiliksen ilman liikoja ponnisteluja, niin kattellaan jos sen jälkeen jaksaisi tehdä lapaset ja sitten vaikka hmm... valloittaa maailman?
Harmittaa kyllä, kun äitee on kipeä ja mummo on kipeä. Pitää viikonloppuna olla hälytystilassa, että saan pidettyä molemmat hengissä. Onneksi ei ole ihan akuutti hätä, mutta kuitenkin. Huolehdin kuin pieni herne nahkahousuissa. Mut noin muuten yleisfiilis on vallan hyvä ja olen vähän pöllähtänyt ihmissuhteistani, koska eihän asioiden pitänyt näin mennä. Mut ei pysty valittamaankaan.