Sep 16, 2008 07:37
Hei mikä läppä oli nämä kahden tunnin yöunet? Heke, sinulla oli pehmoisa peti kissoineen vapaana jo alkuillasta. Menit ihmisten aikaan nukkumaan, miksi kuikuilit hereillä vielä neljän aikaan, kun kuulit koiran pääsevän pissalle? Miksi sitten nukahdit äsken ja heräsit siihen, että pyykkitupaan olisi mentävä? Meikän kroppa ei tajua, että pehmeä peti tarkoittaa nukkumista ja lautanen ruokaa. Molemmat osiot elämässä on nyt ihan renpallaan. Eilenkin söin vaan KERRAN ja toissapäivänä ehkä puolikkaan kerran. Apua.
Seurasin Nellan jalanjäljissä ja päätin kaivaa oikean persoonani hormonien alta. Eli lopetin e-pillereiden syömisen, koska en jaksanu mennä ostamaan lisää. Mietin pontevasti, että NYT se elämä alkaa. Mutta ei tullut mieleen, ettei se vaikuta minuun paljoa mitään. Mitä nyt iski niin kauhia kuksimisentarve, että se oli oikeasti hemmetin ikävää. Sinänsä se sars tuli hyvään saumaan, nyt ei tee mieli kuin vaniljakappussiinoa :D Siis oikeasti ihan älytöntä, tarkoittaako kolmen vuoden epäantoisa frigidiys sitä, että sitten pulpahtaa kaikki kolmen vuoden eläimelliset tarpeet pinnalle vai onko ne aina vaan olleet ja ennen olin sellainen? No huhhuh. Naamaankin tuli finnejä, en ala. Meikä on nyt koukussa noihin hormonitabletteihin, menen tänään ostamaan lisää. Eilen kauhuissani jouduin GOOGLETTAMAAN naisten kuukautiskierrosta asiaa :D Ei tämä ole nyt yhtään hauskaa, ei siis ollenkaan.
Ensi lauantaiksi on luvassa lievä kriisi, koska kahdet bailut eri puolella Helsinkiä. Taksilla sossuun voisi olla ratkaisu tähän, koska reittiopas saa imeä selkeästi lekaa. Meikähä ei kävele kilsoja tai istu yli tuntia julkisissa. Ei siihen matkaan mene oikeasti niin paljoa, mistähä hemmetistä ne moottorijutut kiertelee lauantaisin? Ei mitään tietoa. Ihan mystinen paikka koko Malminkartano :D
Olen hukannut kans minun mahtipontisen uhoamisen sekä maailman valloittamisen suunnittelun. Molen nyt ihan nössö, ei ole huvittanut uhoilla ja hakea töitä ihan pää kolmantena jalkana. Sain niin lahjakkaasti viimeksikin nenilleni ja potkut alle viikossa, etten enää halua tuikata edes nenänpäätäni moiseen hommaan. Tiedän, että ala oli karu, mutta joku raja. Olen hakenut nyt muutamaan paikkaan ja voisin näyttää emätintä sittarille, kun ne TAAS hakee eikä meikän hakemukset ole kelvanneet ikinä. Mitä nyt kolmesti täyttäny semmosen. Oikeasti, luulin olevani lahjakas kirjoittaja, mut en sitten vissiin. Tökkii vissiin siinä omankehun kohalla. Mut olen tosiaan hukannut jonnekin sen harrikiviniemimäisen uhon, joka auttaa vaikeissa paikoissa. Syytän siitäkin vaikka hormonipulaa.
Olen tulossa vanhaksi, kun nukkuminen on niin vaikiaa, koska lauantaina oli melkein allnighterit. Aion alkaa kutomaan pipojakin, joten tarvin kiikkustuolin vielä, jotta kissat voi syyä minut elävältä kuoleman tullessa.
Ennoo ees hankkinut uusia hyönteisiä. Ennoo jaksanu haaveilla ötökkähuoneesta. Meitsi on ihan LAHNA.
Mutta onneksi pieni valo oravittaa tunnelin päässä minullekin. En sinänsä negaa, koska ehkä lahnaisa elämäntilanteeni muuttuu, kun sitä vähiten odottaa. Toisaalta jännittäisi, jos elämä oliskin muuta kuin vastoinkäymisiä. Meikähän saattaisi mennä ihan sekaisin. Mut olishan se mukavaa vaihtelua. Pidetää peukut pyllyssä ja toivotaan, että arska haluaisi paistaa risukasaani edes jonkin aikaa tulevaisuudessa. Nyt vaan odotan, että kaveri saa koiralapsen, että voin pärisellä sen mahaa ja haistella sen piimähengitystä <333 Rabu.