Nov 09, 2008 12:25
Minä odotan lasta.
(tekisi mieli kertoa vaikka mitä ja vaikka kuinka pitkästi ja samaan aikaan olen edelleen niin hämmentynyt tästä uudesta suunnasta elämässäni, etten tiedä mitä ajatella. Kolme ja puoli kuukautta takana, olo on melko heikko ollut viimeiset kolme viikkoa, toukokuussa vauva näkee päivänvalon. Hui ja ihanaa ja pelottaa ja olen jotenkin niin valmis ja vastaanottavainen tälle kaikelle.)
Täällä on ihanan hämyistä ja harmaata. Jollain tavalla tässä marraskuun ankeudessa on kauneutta, jota en muistanut kaivanneeni. Vastarannan puiden paljaat rungot hehkuvat utuisen lilahtavina, sammaleen peittyvä nurmikko kirpeää vihreää. Eksyin unesta ulos haravoimaan jo aamyhdeksältä, miettimään ensi vuoden kasvimaata ja mitä ihanaa laitan ulko-oven tuntumaan rapuille joulun tullessa. On niin hiljaista, naapurin papan talon piippu levittää makeaa savua kylän ylle.