Rrrrrakastan syksyä! Tarkkisten pienen kyläraitin pihat hehkuvat huumaavissa väreissä, punaisia villiviiniköynnöksiä, vaahterat kultaisenkeltaisena, pensaita ja omenapuita ja iloisia naapureita havaroimassa ja kääntämässä kasvimaita. Täällä on vain niin idyllistä, mie en meinaa kestää. Meiän piha satavuotias tammi on kasvattanut tuhatpäisen terhosadon, joka syystuulissa napsahtelee raekuuroina peltikatolle. Kissat epätoivoisesti vaanivat viimeisiä vikiseviä päästäisiä pihamaalla ja mie istutin tänään violetinmustien tulppaanien sipuleita, pirteitä narsisseja ja krookuksia pikkuisen penkin täyteen, sopivasti tuohon keittiönikkunan alle. Keräsin viimeiset omenat ja keittelin sosetta rapeiden lettujen seuraksi. Tällaisina kirpakan aurinkoisina päivinä on aikasta täydellistä nautiskella höyryävän kuumaa, tulista linssikeittoa sämpylöiden kera ja jälkiruoaksi tuoretta omenasosetta ja niitä lettuja, mmmm.
Kipitän ensi viikolla ah niin pirteään koulutukseen "Iloa ja varmuutta esiintymiseen". Tällainen järjestetään työpaikan puolesta, hmm. Ehkä tässä herätellään niin hiirulaisen hiljaisia, näytön taakse kadonneita työtovereita? Mie ajattelin lähinnä lauluesiintymiskankeuden karkottamista -ja päivää jossain muualla, kuin omassa työpisteessä. Kyllä, siellä on yhä vain näin kivaa. Laa.
Täällä on annos hyvää tuulta ja tuoksuvaa ruokaa.
Järjestäisikö joku jossain Halloween/Kekri-kekkerit?
Ja ai niin,
Tenhillä on keikka ensi lauantaina. En malta odottaa, taidan sulaa tähän tuolille pelkästä ajatuksesta. Lippuja myy Tiketti, esiintymislava on Gloriassa.