No voi hyvää päivää rakas naapuri
Olipa taas kerrassaan.
Lakaisin parvekkeelle kertyneitä roskia, meillä kun ei lasituksia ole kuten alakerrassamme. Siinä samalla niitä sitten pölisi myös rakosista alaspäin. Eikä mennyt varmaan ku se kolme minuuttia kun meidän ovikello soi.
"Taisit siivota vähän parveketta?"
"Joo, vähän lakaisin. Pölisikö paljon teille?"
"Ei, kun meillä on ne lasitukset, mutta ikkunalaudat on aika ruokottoman näköiset. Mietin vain kukakohan ne nyt sitten siivoaa?"
"Mä tulen siivoamaan ne, ihan hetki pieni."
Omalta parvekkeelta kurkatessa oli ihan ilmeistä mistä naapurin rouva valitti. Olihan sitä roskaa, ja kun juuri tänään on se vuoden kolmas päivä kun tässä ei tuule (kun yleensä tuulee aina), ei pieni ilmavirtaus ollut pudottanut niitä maahan asti.
Eipä siinä muuta, reippaasti alakertaan rätin kanssa. Kostean rätin ;)
Selvisi heti alkuun ensimmäinen syy miksi moisesta oli tultu ylös asti valittamaan.
"Osaankohan mä näitä laseja edes avata.. Kun tuo meidän Hannu yleensä nämä avaa.. Minä vain näitä verhoja olen pidellyt syrjässä.. Ai mutta sultahan menee näppärästi. Voidaan jättää auki tämän jälkeen."
Ai ihanko tosi, tässä olikin aika lämmintä. Ei tarvinnut kuin ensimmäiset roskat pyyhkäistä pois (sillä kivan kostealla rätillä) kun rouvalle paljastu kurja totuus. Ei ne ikkunalaudat muutenkaan niin puhtaat olleet, kostea rätti sai vuoden aikana kertyneen pölyn raidoittamaan muuten tasaisen harmaata pintaa. Alkoi se vuodatus siitä kun tänä vuona ei tullutkaan pestyä näitä lasituksia ja voi voi ja olisiko harja parempi. Olisihan se, meiltä kun ei nyt vain löytynyt. Hetken kaapit kolisivat ja harja tuli aika anteeksipyytelevän eleen saattelemana.
Tuulta tuuratessa ja roskia pöllytellessä kerroin miten olemme tehneet suursiivousta kolme päivää. Tulipa nyt oltua reipas kun siivottiin alakerrassakin. Ovelta vielä lähtiessä huikkasin, että pestään ne ikkunalaudat sitten seuraavalla kerralla. Ei taida ihan heti olla uudestaan oven takana.
Mahtaa tuo kotiäitiys olla rankkaa. Hannu ja niiden kovaa itkevä poika olivat poissa kotoa, taisi rouvalle iskeä yksinäisyys ja tekemisen puute. Toisaalta, jos Hannu olisi ollut kotona, et rouva olisi päässyt edes ovelle asti. Hannun kanssa on paremmat välit, kaikilla.
Lakaisin parvekkeelle kertyneitä roskia, meillä kun ei lasituksia ole kuten alakerrassamme. Siinä samalla niitä sitten pölisi myös rakosista alaspäin. Eikä mennyt varmaan ku se kolme minuuttia kun meidän ovikello soi.
"Taisit siivota vähän parveketta?"
"Joo, vähän lakaisin. Pölisikö paljon teille?"
"Ei, kun meillä on ne lasitukset, mutta ikkunalaudat on aika ruokottoman näköiset. Mietin vain kukakohan ne nyt sitten siivoaa?"
"Mä tulen siivoamaan ne, ihan hetki pieni."
Omalta parvekkeelta kurkatessa oli ihan ilmeistä mistä naapurin rouva valitti. Olihan sitä roskaa, ja kun juuri tänään on se vuoden kolmas päivä kun tässä ei tuule (kun yleensä tuulee aina), ei pieni ilmavirtaus ollut pudottanut niitä maahan asti.
Eipä siinä muuta, reippaasti alakertaan rätin kanssa. Kostean rätin ;)
Selvisi heti alkuun ensimmäinen syy miksi moisesta oli tultu ylös asti valittamaan.
"Osaankohan mä näitä laseja edes avata.. Kun tuo meidän Hannu yleensä nämä avaa.. Minä vain näitä verhoja olen pidellyt syrjässä.. Ai mutta sultahan menee näppärästi. Voidaan jättää auki tämän jälkeen."
Ai ihanko tosi, tässä olikin aika lämmintä. Ei tarvinnut kuin ensimmäiset roskat pyyhkäistä pois (sillä kivan kostealla rätillä) kun rouvalle paljastu kurja totuus. Ei ne ikkunalaudat muutenkaan niin puhtaat olleet, kostea rätti sai vuoden aikana kertyneen pölyn raidoittamaan muuten tasaisen harmaata pintaa. Alkoi se vuodatus siitä kun tänä vuona ei tullutkaan pestyä näitä lasituksia ja voi voi ja olisiko harja parempi. Olisihan se, meiltä kun ei nyt vain löytynyt. Hetken kaapit kolisivat ja harja tuli aika anteeksipyytelevän eleen saattelemana.
Tuulta tuuratessa ja roskia pöllytellessä kerroin miten olemme tehneet suursiivousta kolme päivää. Tulipa nyt oltua reipas kun siivottiin alakerrassakin. Ovelta vielä lähtiessä huikkasin, että pestään ne ikkunalaudat sitten seuraavalla kerralla. Ei taida ihan heti olla uudestaan oven takana.
Mahtaa tuo kotiäitiys olla rankkaa. Hannu ja niiden kovaa itkevä poika olivat poissa kotoa, taisi rouvalle iskeä yksinäisyys ja tekemisen puute. Toisaalta, jos Hannu olisi ollut kotona, et rouva olisi päässyt edes ovelle asti. Hannun kanssa on paremmat välit, kaikilla.