ajatusleikkejä
Koko tämän päivän olen ollut ihan kiinni orginaalitekstissäni, Agholissa. Yhdeltätoista avasin koneen ja rupesin lukemaan sitä läpi, hieman soitin pianoa ja käytin koiran lyhyehköllä lenkillä, mutta niitä lukuunottamatta puuhailin sen parissa aina viisitoista yli kolmeen saakka. Ei olisi malttanut lähteä Maggien konffisjuhliin ollenkaan. Teki mieli vain lukea läpi ja kirjoittaa lisää.
Konffisjuhlissa oli kuitenkin aika veikeää. Oli virkistävää nähdä koulupossesta kavereita, joita ei kuitenkaan tule enää kesän aikana paljoa näkemään. Tuntuu, että olen alkanut vasta nyt vuoden lopuilla itse koulun ulkopuolella alkanut tuntea itse juhlakalua paremmin. Opettavaista huomata, että pinnan alla voi hyvinkin olla jotain syvempää.. :)
Ja en edes meinannut syöpötellä mitenkään kamalasti. Kunnes otin vielä yhden keksin ja vielä yhden karkin. Ja kunnes se kirottu sipsikulho tuotiin käden ulottuville! :D Voi voi. En ole siis toki veneellä syönyt varmaan aivan yli kulutuksen.
Mutta nyt taas himassa ja innostus jatkaa Agholin läpikäymistä. Tänään mielessä kävi ehkä ihan hitusen vakavampana kuin ennen sellainen ajatuksenhäivä, että mitä jos. Mitä jos joskus saisin Agholin ihan paperille kansien väliin, kirjoituskokoelmassa tai pienenä romaanina. Mitä jos... Ei se kyllä ole romaaninmittainen, kai. En kyllä oikein edes tiedä, miten paksu kirja about neljästäkymmenestäviidestä word-sivusta tulisi. Ja en minä kyllä oikeasti sitä ole mihinkään lähettämässä tai omakustannetta harkitsemassa. Mitä nyt leikin vain ajatuksella... ;)
Ja aina minä mietin itsekseni, että en minä kokopäiväkirjailijaksi halua. Se ei ole se ammatti, mihin tähtään. Mutta tällaisina hetkinä, kun on oikeasti hyvä tarina alla ja intoa puurtaa sen parissa, sitä rupeaa miettimään, että miksi ei..? Eikös olisikin veikeää, jos olisi vain aikaa kirjoittaa ja luoda.
Aika utopististahan se olisi, kuten edellinen mitäjossittelukin, mutta onneksi ajatusleikit ovat täysin sallittuja.
Konffisjuhlissa oli kuitenkin aika veikeää. Oli virkistävää nähdä koulupossesta kavereita, joita ei kuitenkaan tule enää kesän aikana paljoa näkemään. Tuntuu, että olen alkanut vasta nyt vuoden lopuilla itse koulun ulkopuolella alkanut tuntea itse juhlakalua paremmin. Opettavaista huomata, että pinnan alla voi hyvinkin olla jotain syvempää.. :)
Ja en edes meinannut syöpötellä mitenkään kamalasti. Kunnes otin vielä yhden keksin ja vielä yhden karkin. Ja kunnes se kirottu sipsikulho tuotiin käden ulottuville! :D Voi voi. En ole siis toki veneellä syönyt varmaan aivan yli kulutuksen.
Mutta nyt taas himassa ja innostus jatkaa Agholin läpikäymistä. Tänään mielessä kävi ehkä ihan hitusen vakavampana kuin ennen sellainen ajatuksenhäivä, että mitä jos. Mitä jos joskus saisin Agholin ihan paperille kansien väliin, kirjoituskokoelmassa tai pienenä romaanina. Mitä jos... Ei se kyllä ole romaaninmittainen, kai. En kyllä oikein edes tiedä, miten paksu kirja about neljästäkymmenestäviidestä word-sivusta tulisi. Ja en minä kyllä oikeasti sitä ole mihinkään lähettämässä tai omakustannetta harkitsemassa. Mitä nyt leikin vain ajatuksella... ;)
Ja aina minä mietin itsekseni, että en minä kokopäiväkirjailijaksi halua. Se ei ole se ammatti, mihin tähtään. Mutta tällaisina hetkinä, kun on oikeasti hyvä tarina alla ja intoa puurtaa sen parissa, sitä rupeaa miettimään, että miksi ei..? Eikös olisikin veikeää, jos olisi vain aikaa kirjoittaa ja luoda.
Aika utopististahan se olisi, kuten edellinen mitäjossittelukin, mutta onneksi ajatusleikit ovat täysin sallittuja.